(270) Vapaapäivä
Oli vapaapäivä
Nasaretista.
Lähdin vuoreltani
kohti laaksoa.
Niinkuin peura kiiti
bussi pyhän maan
poimutellen laaksoon
ja rantaan ihanaan.
Yllä aurinkoinen,
läikkyi Kinneret
auteressa aavan
välkyt tuhannet,
pitkin palmurantaa
tietä etelään
kunnes talon tutun
metsikössä nään.
Nousen polun ylös
vuoren rinnettä.
Siellä asuu hyvä
perheystävä.
Portin luo kun
tulen,
”Huh!” Maire
huudahtaa-
”Ajattelin juuri,
ihan juuri sinua
ja siinä olet aivan
samalla hetkellä!”
-”Shalom!” Sanon
ja sitten
saan jotain häneltä.
Kädessään on
Mairella
jotain, kiviä?
Mosaiikan tapaista
helmen väristä,
”jaspispalasokeri”,
jotain taidetta,
liekö vanhaa
lattiaa
antiikin ajalta,
ehkä synagogasta
tai rikkaan kodista.
Kourani sain täyteen
pikkukiviä.
Lienevät ne varmaan
hyvin pyhiä.
Mitä näillä
voisin
tehdä ollenkaan?
Pohdin tovin aikaa,
sitten toimimaan.
Sirottelin salaa
pyhät kivet ne
rakkaan perheen
talon
kotipolulle,
niin ettei sitä
Maire
itse huomannut.
Vain enkeli ne näki,
lie niitä
katsellut.
Ja toivoin, että
taivas
aina katselee,
kuka tietä kulkee,
ja talon varjelee.
4.6. 2016
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar