Naakkaperhe
katolla asustaa.
Eilen luulin: jo
hiljeni
naakkamaa,
kun helle metsiä
hyväili
ja pesäkin tyystin
vaikeni,
vaan tänä aamuna
entinen
on pesäsointu
ja toiminta sen.
Naakkapari sai pesän
pululta.
Oli muuten kevät se
komea,
kun joka
aamukahvilla
yli pääni
liihotti pulua
ja kujerrus yllä
kuin sadusta
toi mieleen monia
asioita
arkista Nooan ja
niin päin pois
kuin Pyhässä
Kirjassa asunut ois.
Vaan katosi katon
kyyhkyset.
Pesän valloitti
kaarneen sukuiset.
Mustine
varjosiipineen
suikahti naakat
pesälleen.
Ei kulunut sitten
aikaakaan
ja elämänmerkkiä
kuulumaan
rupesi
räystästasoista
ja alkoi vilkas
toiminta
ja ravinnon tiuha
hankinta
kun kaarne se ruokki
poikia
ja lempeään
katsoi matkalla-
niinkuin kerrotaan
Kirjassa-
onko minullakin
jotain purtavaa
ja olikin Leipää
ja tomaattia.
On kaiketi katto
ylinen
kaarneen pojille
turvainen.
Ei kissakaan pääse
kipuamaan,
vaan odottaa tuossa
pihallaan.
Pian pesue
muuttovalmiiksi
on tullut ja
tapuliin muuttavi.
Kirj. 4.6. 2016
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar