(240) Paavali, Silvanus ja Timoteus Tessalonikalaisille

(240) I Tessalonikalaiskirjeen sisällöstä

I (1)

Paavali ja Silvanus                             (I Tess. 1: 1-5)

sekä veli Timoteus

tervehtivät Herrassa:

Armo teille ja rauha,

Seurakunta rakastettu,

Sanan saarnaan valistettu.

Jumalaa me kiitämme

aina teidän tähtenne

lakkaamatta muistaen

rukouksessa mainiten

työtänne uskontäyteistä,

kaikkea vaivannäköä,

rakkauttanne Herrassa

kärsivällisyyttä, toivoa,

te veljet, Herran valitut,

Jumalan rakastetut!

Suuresssa ahdistuksessa                        (I Tess. 1: 6-8)

otitte vastaan ilolla

Pelastuksen sanoman,

niin että kautta Akaian

jo uskoanne mainitaan,

kun teiltä käsin kajahtaa

Herran ilosanomaa

eikä yksin Makedoniaan

vaan kaikkialle- mainitaan.

Jätitte epäjumalat,                              (I Tess. 1: 9-10)       

kun saitte taivassanomat.

Nyt palvelette Jumalaa,

Elävää ja Totista

ja odotatte taivaista

Hänen omaa poikaansa.

I(2)

Kun me teidän luoksenne                         (I Tess. 2: 1-6)

Filippistä saavuimme,

olimme pahoinpideltyjä,

perin pohjin piestyjä,

vaan meidät itse Jumala

vahvisti rohkeudessa

ja julistimme sanoman

pelastukseen johtavan

ketään liehakoimatta

ja etsimättä mainetta.

Olimme teille lempeitä                           

kuin vain äiti imettävä,

pientä vauvaa vaaliva

ja isä lastaan hoitava.                              (I Tess. 2: 7,8, 11)

Ahkeroimme työtämme,

maksoimme oman leipämme,

ettemme teitä rasittaisi,

väärää tapaa opettaisi.                             

Esimerkillämme näin

neuvoimme tien eteenpäin.

Valon valtakunnassa

on arvollinen oltava

edessä Jumalan Totisen

kaiken vaeltamisen.

Tätä teille teroitimme,

öin ja päivin opetimme,

ahkeroiden, rukoillen,

esimerkein, nuhdellen.                               (I Tess. 2: 9-14)

Ikävöimme kasvojanne;                            (I Tess.  2: 17-29)    

Ilomme ja kunniamme

olette te Herrassa

Herran tulemuksessa.

I( 3) 
 

Lähetimme veljemme                                 (I Tess. 3: 2)

vahvistamaan uskonne,

tiedustamaan vointianne,

uskoanne, rakkauttanne.

Timoteus tullessaan                                    (I Tess. 3: 6)

toi terveisenne mukanaan.

Öin ja päivin hartaammin                             (I Tess.  3: 10)

nyt rukoilemme sitäkin,

että mekin luoksenne,

jos Herra suo, niin pääsemme.

Meitä paljon lohduttaa,                               (I Tess.  3: 7,8)

kun uskonne pysyy lujana.                            

I(4)

Sitten vielä lopuksi                                        (I Tess. 4: 1)

kehotamme hartaasti,

että vaellatte edelleen,

kuin olette meiltä oppineet.

Tiedättehän käskyt ne,                                  (I Tess. 4: 2)

jotka saaneet olemme

Herraltamme Jeesukselta,

Seurakunnan Paimenelta.

Jumalan tahto on niin ,                                (I Tess. 4: 4)

että jokainen  oman vaimonsa

ottaa arvollisesti

pyhien seurakunnassa,

eikä siellä  sorreta veljiä,                              (I Tess.  4: 6)

eikä  tehdä veljille vääryyttä,

eijkä  olla kurittomia

vaan työssä   uskollisia,

eletään hiljaisuudessa

eikä olla rasituksena.                                   (I Tess. 4: 11-12 )

Kun Kristukseen uskovat                            

ajallansa poisnukkuvat,

niin  he kerran ylösnoustessaan

eloonjääneet  uskovat tapaavat.                    (I Tess.  4: 14-18)

I(5)

Ajoista, määrähetkistä,                                    (I Tess. 5: 1-4)

Herran tulon päivistä,

ei tässä tarvis kirjoittaa,

kun valkeuden lapsia                                        (I Tess. 5: 5)

te veljet kaikki olette,

ikipäivän tunnette.

Henkenne aina valvokoon,                                (I Tess. 5: 6)

raittiina valmistautukoon.

Uskon, rakkauden haarniska                             (I Tess. 5: 8)

olkoon meillä pukuna.

Pelastuksen toivo päässämme                      

olkoon kypäränämme.

Näin Hengen valveuduttua                              (I Tess. 5: 10)

voi levätäkin ja nukkua,

kun joka aika uskossa

elää Pelastajassa.

Toisianne kehottakaa,                                      (I Tess. 5: 11)

toisianne rakentakaa.

Johtajia Herrassa                                            (I Tess. 5: 12 -13)

pitäkää myös arvossa.

Eläkää myös rauhassa

keskenänne riidatta.

Kuritonta nuhdelkaa,                                      ( I Tess. 5: 14)

masentunutta rohkaiskaa,

heikkoja holhotkaa,

kärsivällisyyttä osoittakaa.

Katsokaa, ettei kosteta.                                 ( I Tess. 5: 15)

Tehkää hyviä tekoja.

Olkaa aina iloiset,                                           (I Tess.  5: 16-18)

alati rukoilevaiset.

Kiittäkää joka tilassa.

Henkeä älä sammuta.                                      (I Tess. 5: 19-20) 

Älä halveksi profetiaa.

Vaan kaikki tarkasti koetelkaa.

Pitäkää se mikä hyvää on,                                (I Tess. 5: 21-22)

Välttäkää paha ja kelvoton.

Pyhittäköön teidät kokonansa                         (I Tess. 5: 23-24)

itse Rauhan Jumala

Säilyttäköön nuhteettomina,

kunnes Kristus on tuleva.

Hän, joka teidät kutsunut on

on Uskollinen ja sen tekevä on.

Rukoilkaa meidän edestämme.                         (I Tess.  5: 26-27)

Luettakaa veljille kirjeemme. .

Armo meidän Herramme                                 (I Tess. 5: 28)

olkoon teidän kanssanne.

Kirj. 14.2. 2016. Lyhennystä I Tessalonikalaiskirjeestä.