(236) Jumalan kädet ja jalat maailmassa ovat Seurakunnassa

Miten voisi kirjoittaa
runoksi ajatuksen,
jota miettinyt olen,
henkeni toivomuksen
osata sanoa sanoin
jotakin valtavaa,
jota olen vasta alkanut
pikku hiljaa aavistaa.

Kun Jumala tätä loi
tätä nykyistä maailmaa
kului siihen miljardit vuodet
monidimensiohistoriaa.
Oli miljoonin vuosin tuotetta,
toinen toistaan parempaa
ja lopulta Jumalan onnistui
tietokonekin valmistaa
ja parhaalle robotilleen
Hän käden ihmeellisen loi.
Oli siinä  funktiot, hienosäädöt
ja peukalo opponoi.

Niin valmistui ihminen hieno,
kädet taitavat omanaan
ja niillä käsillä kykeni
tämä lapsiaan hoitamaan.
Sai  sitten ihmiskuntaan
Luoja  tietoisen kontaktin
ja ymmärrys  siinä  kasvoi
ja  kommunikointikin
ja lopulta Jumala puhui
ja ihminen vastasi
ja yhdessä Luojansa kanssa
tätä maailmaa ohjaili.

Kun oli kaikki valmis,
sydän äidinkin hellimmillään,
oman Poikansa ihmiskuntaan
Hän lähetti viihtymään.
Oli Jumalalla nyt Kädet
tässä maailmanajassa
ja Jumala käveli täällä
ihmisen jaloilla
ja Hän  puhui ajatukset
ihmisten mitassa
ja opetti elämällänsä
miten toteuttaa taivasta.

Ei ole  aineen puolella
muita käsiä Jumalalla
kuin ne kädet, mitä on meillä
Kristuksen seurakunnalla.
Ei aineen maailmassa
ole muita jalkoja
joilla Jumala kävellä voisi
kuin  uskovaistesa varassa..
Tämä on aineen puolta
neljän dimension maailmaa
tätä Jumala kauan rakensi,
Nyt  Hän  kasvua odottaa.

Salomo katseli niitä
Messiaan käsiä:
käsivarret kuin kultatangot                           ( GALILEI  ZAHAV)
krysoliittia  säteilevää,
jalat kuin marmoripatsaat,
kuin safiirit säihkyvät.
Tuli Messias ihmisen hahmossa.
Jonkun silmät näkevät.
Johannes kuin Salomo näki
Jumalan Jeesuksessa
Ja sitten Kristuksen taivaassa
ja taivaat avoimena. 
Hänen kättensä jalokivet
 tähtinä kimmelteli
ja joka tähdestä lähti
seurakuntien enkeli.

Monelle Kristus on vauva
jouluna seimessä.
ja se onkin tärkeä muistaa:
Ihmisessä on sydäntä,
on kättä, on isä ja äiti
ja he vaalivat pienoista.
Se on myös  Joulun ihme
ja luomisen saavutusta.
Vaan ei vielä ihmiskunta
heti kasvanut Pelastukseen,
ei heti ottanut Luojaansa vastaan
ja omaksi Jumalakseen.

Vaan langennut luomakunta
ja peto ihmissydänten
surmasi  Jumalansa
Uuden ihanan Ihmisen
kuten Aabelin  surmasi Kain,
 vanhan aadamin aikainen
vaan nyt oli  edeltä viisas
Luoja jo tiennyt sen
ja valmisti Lunastuksen
tuleviin sukupolviin,
että voisi siemenen uuden
kylvaa' ihmissydämiin.

Kristus Messias Jumalan Poika
 rakasti  maailmaa,
rakasti ihmiskuntaa
ja sen tahtoo pelastaa
joka päivä Hän edestämme
 Taivaassa rukoilee
ja armonaikaa anoo:
Isä Jumala kuuntelee,
sillä vielä on  paljon kansaa
joka tiedä ei ollenkaan,
että Jumala tahtoo heissä
tehdä luomistekojaan
ja myös antaa Henkensä kautta
uuden elämän voimia
ja saada käyttöönsä  uudet kädet
ja jalat  taivaan asialla.

Rakkaan Poikansa tähden
Luoja kaikille leppyi niin
että Hän odottaa vielä,
paljon  kansoja taivaisiin.
Täällä on  valtakunta
jo taivasten  piirejä.
 Tätä aikaa Luoja loi kauan
ei Hän uusia kiirehdä.
On Hänellä liittonsa täällä
omalle kansalleen
ja tuhannen sukupolven
asioita  lupauksineen.

Hän on Isä meidän, Luoja
ja Pitkämielinen
ja kuvaksensa  tarkoitti
alunperin ihmisen.
Kristus Luojan  kirkkaudesta
meille nyt äteilee
kun me Häneen  katsomme,
Luojan Henki lepäilee,
koska  Luoja alkukuvan
Luomakunnassaan
silloin näkee maailmassa
Seurakunnassaan.


Kirj. 4.2. 2016





 .