(450) Daavidin poikien jäljityksestä

Lähti GatGoljat suureen maailmaan,

lähti Daavidin poikia vainoamaan.

Kyseli kansojen kuninkaan kirjurilta,

arkistonhoitajan apulaisilta,

kyseli sieltä, kyseli täältä,

kyseli pilveltä, salaman päältä.

Pilvikin narraa , Gat Goljat sen arvaa,

katoaa taikka on liian harvaa.

Tietäjät, samaanit, kädestä lukijat

vastausta vääntää kuin hiuksien sukijat,

Simpsonin lettejä, palmikoita

on kuin rysiä, katiskoita.

Puultakin kysyy kuten käskee suurat.

Helteellä niitä ei vaimenna kuurat.

Suhisi, kahisi, narisi puusto

niinkuin haudasta herännyt luusto.

Kertoivat kelot kuten suura sanoo,

GatGoljat kun puulta tietoa janoo.

Tästä kulkiko Daavid? Risu vastaa:”Juu juu.

Tähtiä tippui ja pimeni kuu.

Sieluja nousi kuin virvoja suosta.

Tuosta hän kulki, tuosta ja tuosta!

Sydän kuin hiilen hehkuna loisti!”

Metsä vain nyökkäili, kaikuna toisti,

kun puun risu puhui ja tarinoi

ja kaarneen laulu vain oksilta soi.

Tarkasti GatGoljat sammalta tarkkaa.

Maa vielä liikkuu ja nurmi on arkaa.

Salama, hellekin Daavidin jälkiä nuolee.

GatGoljatin into laantuuko, kuolee?

3.8. 2018

(449) Pilven syntysijat

Hetki pilven syntysijoilla

Usva, Auer ja Pilvi

(Klo 07, 19.4 astetta C).

Aurinko valkea,

valoa kaksinkertaista

jo hehkuu taivaan laidassa

hennon Usvan  verhossa.

On öinen härmä harsona

suometsässä, uumenissa ,

Varjovirvat nousevat,

suonsilmistä kohoilevat. 

 

Ei aamukasteen pisara

parvekkeelle ulota,

vaan kiiltää kyllä hetkisen

lehdiltä metsän koivujen.

Nousee Helle vikkelä

kuin villiviini syksyllä.

Taivon pilvi ainoa

lie juova lentokoneesta.

Vaan Auer nyt jo taistelee

ja avaruuden verhoilee!

Sinitaivas pohjaton

siitä kannen saanut on!

On tuima taisto luonnossa.

On joka lampi toimessa

ja tyynin pinnoin haihduttaa,

auerta uutta toimittaa.

Tahtoo elää jokainen

ruoho, kaisla , kukkanen

ja sammal sekä jäkälä

rannalla ja metsässä.

Vaan kiipee ylös Aurinko.

On Pilvinä jo Auer jo.

Minne ovat matkalla

tuolta Pilven kohdusta?

Aikovatko  sineen kadota,

jäljettömiin  haihtua?

On kolme juovaa taivaalla,

jokainen lentokoneesta.

Vaan onhan tuolla juovina

myös pilvet, ottaa mallia.

(Klo 8 , 20.6 astetta C)

Muistiin yhdstä aamuhetkestä helleaallon aikana,  16.7. 2018  Klo 7- 8 aamulla. 

(448) Aamunkoi ja Huomenhohde

Aamunkoi ja Huomenhohde
keskenänsä kilpaili:
Kumpi meistä kaunihimpi?
Kumpi meistä parempi?
Nousi sitten Aurinko,
Katosi Koi, Hohde jo.
Vaan kun tulee pimeä
myös  kysyy Tähti Tähdeltä:
Kumpi meistä kauniimpi?
Kumpi meistä parempi?

(447) Helle aivan tuimana. Ilmakylpy Koivulla.

Iltasäteet Auringon
keltaa viherkoivikon.
Helle tuima heristää,
koivun larvat  käristää.
Koivu hikoo helteessä.
heittää sitten lehtensä.
Ilmakylpy ihana
on koivun valkorungolla.
Verryttelee varsiansa,
kohottelee oksiansa.

10. heinäkuuta 2018 .

(446) Syntyi pilvi sumea, välly tumma. Kumina.

9.7. 2018 KUVA.  Ennen  myrskynpuuskaa, rankkasadetta  ja  salamointia.

Syntyi Pilvi sumea,
välly tumma. Kumina.
rankkasade viskova.
satoi niinkuin saavista.

(445) Sääliitot

Tuli tuima Itätuuli

yli Maan se tuiversi.

Kuiva Nurmi kulotteli,

kuiva Koivu kahisi,

harsojansa harventeli,

larvojansa lopetteli,

tippui tuhat lehteä.

Näytti ihan Syksyltä.

Jo ikivanha Sateenkaari

horroksesta heräsi.

Muisti vanhaa tehtäväänä.

Salamoita keräsi.

Syksyko jo luhistuisi,

ennen aikaa ilmaantuisi?

Lähti Sirppi salama,

lyhteeksi Pilvet kokoaa.

Itä, Länsi tuulia

vasten toistaan puristaa.

Syntyi pilvi sumea,

Välly tumma, Kumina.

Salamoi ja jyrinöi,

sateen ääni elämöi.

Satoi sitten rankasti.

Vettä tuli vankasti.

Koivu, Nurmi kohosi,

viherposki virkosi.

Nousi Taivon Aurinko,

täysi valo ja loisto.

Tuuli oli leppeämpi,

Kesän henki kepeämpi.

Myhäili jo Sateenkaari.

Aikanaan on täynnä laari.

Pysyy Maa kuin ennenkin,

kylväminen, leikkuukin.

Vilu, Talvi kunnollinen,

Kesä, Helle tunnollinen.

Päivä pysyy paikallansa.

Yö on aivan aikanansa.

Genesis I M. 8:22.

I M.9:12-18.

http://www.gp.se/nyheter/g%C3%B6teborg/mattias-26-fastnade-i-luften-under-stormen-1.7012964

(444) Hyvällä säällä

Mitä ihanin kesäpäivä!

Sinitaivas ja pilvetön!

(Merisuolavesihöyrytyksin

hengityskin on esteetön).

Teen päiväkävelyni,

kun on kirkkainta, kuuminta.

On sorsien suuri lauma,

pesueet, uimapaikalla.

(Vain yksi muovipussi!

Ei hanhea, joutsenta

sitä kaulaansa nikotellen

ole nyt kiskomassa).

Ulpukat, lammen lumpeet

jälleen ilmenevät,

Lintulampea rauhallista

koristeena seppelöivät.

Jo on tiheä kaislikon muuri,

osmankäämikin hahmoa saa.

Puukiipijä puuta kiipee.

Tikka närettä nakuttaa.

Helle heinääkin hiljentää.

Havupuut on kuin vaskea.

Koivu tuskin liikahteleekaan.

Haapa yksin on haviseva.

Haavan havinan heikko henki

yli lammen puhaltelee.

Pikkuvärinää lampi liikkuu,

tuhattähtinä kimmeltelee.

On kuusella uusi mekko:

ripsureunaista muotia,

prinsessa metsän puissa,

vaan nyt pihakuusena.

(Merisuolavesihöyrytys jälleen.

Vähän maitoa, hunajaa)

Miten kaunis on kesän sydän!

Miten ihana helteinen maa!

Muistiin päiväkävelystä ennen klo 12 , 30.6. 2018. Ilman kosteus  nyt Göteborgissa 34% ja laskemaan päin.