Tuli tuima Itätuuli
yli Maan se
tuiversi.
Kuiva Nurmi
kulotteli,
kuiva Koivu kahisi,
harsojansa
harventeli,
larvojansa
lopetteli,
tippui tuhat lehteä.
Näytti ihan
Syksyltä.
Jo ikivanha
Sateenkaari
horroksesta heräsi.
Muisti vanhaa
tehtäväänä.
Salamoita keräsi.
Syksyko jo
luhistuisi,
ennen aikaa
ilmaantuisi?
Lähti Sirppi
salama,
lyhteeksi Pilvet
kokoaa.
Itä, Länsi tuulia
vasten toistaan
puristaa.
Syntyi pilvi sumea,
Välly tumma,
Kumina.
Salamoi ja jyrinöi,
sateen ääni
elämöi.
Satoi sitten
rankasti.
Vettä tuli
vankasti.
Koivu, Nurmi kohosi,
viherposki virkosi.
Nousi Taivon
Aurinko,
täysi valo ja
loisto.
Tuuli oli leppeämpi,
Kesän henki
kepeämpi.
Myhäili jo
Sateenkaari.
Aikanaan on täynnä
laari.
Pysyy Maa kuin
ennenkin,
kylväminen,
leikkuukin.
Vilu, Talvi
kunnollinen,
Kesä, Helle
tunnollinen.
Päivä pysyy
paikallansa.
Yö on aivan
aikanansa.
Genesis I M. 8:22.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar