JOSSIEL
Vedettömään kuoppaan pudonneitten
oma enkeli,
Mikähän on hänen nimensä?
kun Luoja puhutteli.
Kaikillahan on tehtävä
ja oma aikansa,
siksi ne ovat kiireessä
kuin hetki katoava.
hetki kuin tuulen puhallus,
ohikiitävä, myrskyinen
tai niinkuin salaman leimahdus
liekki lyhytaikainen.
Niitä ei kaikki huomaakaan,
ne häipyvät hetkessä unholaan,
sillä kaikki kirkkaus ja kunnia,
on vain Henkien Luojalla.
Hän palauttaa sitten itseensä,
omat tekonsa, henkäyksensä,
kunnes taas joku taivaassa
tehtävän saa,
kuin salama, tottelee nopeaan .
(Hebr. 1: 13-14) (Job-38:35).
Luoja kyselee Taivaan valloissa:
Kuka menee ja tahtoo laskeutua
ja toimia maassa puolestamme
välittää taivaasta apuamme.
Serafit sitten keskenänsä
ja kerubit myöskin vierellänsä
ja kaikki Alfei Shinanim
pohtivat taivaassa sielläkin,
kunnes joukosta joku lausahtaa:
Minä lähden! Hän ehkä mukaansa saa
monen monta henkeä auttavaista
ja niin voi tomunlasta maista
avustaa Elävä Jumala Kuulevainen,
Korkea Iäti Rakastavainen.
Ne halukkaat taivaan enkelit
kerää Jumalan Poika käteensä
ja tuo Seurakunnan lampunjalkaan
avun ja neuvon tähtinä
ja Hän antaa Henkensä kiivaudesta,
Henkensä Öljystä neuvoaan
ja lampunjalkain valossa
alkaa Elämän voimat versoa,
(Jesaja 6:1- 8), (Ilm. 1), (Genesis 1:26), (Psalmi 8).
ihminen toisensa jälkeen
seurakuntina heräävät
jolloin tehtäväntuojaenkelit
ihmisiin siirtyvät:
Nyt kädet ovat Jumalan käsiä.
jalat Jumalan jalkoja,
ajatus yhteinen Jumalan Hengessä
henkii Luojan ajatusta.
Abba isä! huokaa seurakunta,
sanat kun eivät riitäkään,
kun vedettömään syvään kaivoon
jälleen joku lapsonen jää.
JOSSIEL kai nimeltään enkeli,
tuo suuri, kiireinen, tomuinen,
joka läpi Kerubin miekkain
salamana laskeutuen
omat jalokivensäkö jätti
helmiporteista laskeutui,
taivasloistosta tuhkanharmaaseen
maan varjossa pukeutui.
Seurakuntien kynttilänjalkain
välillä harppoili,
huolien viitta olallansa,
kuin kiireestä laskosteli.
Siellä huolien viitan alla
oli huolien ajatus.
Kuin eefodin jalokivet
oli tuskansa heijastus.
En löydä tuolle enkelille
sijaa missään talossa.
Hän oli yli palmun korkea,
ei viihdy paikallaan, saleissa.
Hän asettui maantielle
palmun mitallaan,
teitten risteykseen-
kuin Hesekiel aikanaan
Eefodin vasen reuna
oli maan puoleinen
huolien varjon viitta
eefodin varjostaen,
vaan tähdestä tiesin jo:
tomujen alla on
korkeuden lähetti.
Mitä on maailmalla?
Koska taivaat liikahti.
Pohdin ensin, mikä on asia.
Sitten jo tietää sain .
Uutisista luin suuren tuskan,
josta enemmän
tietoa hain:
Taas oli syvään kaivoon
joutunut lapsonen.
Yhä suurempi seurakunta
huusi Jumalan taivaaseen
ja pyysi Jumalan kättä
auttamaan lapsosta
ja niin lähti monta Henkeä
sieltä taivaiden kuorista.
Vaan kun äkkiä taivaasta tulee
maahan enkeli syvyyksiin,
on enkelin puku kuin savea,
kuin tuhkaksi muuttunut niin.
JOSSIEL! Ajattelin,
JOSSIEL nimensä on.
Pienen Joosefin ahdistus
jälleen elävä on. (Ps.88)
Olla syvyyden kaivossa yksin,
vain pimeä seurana,
ehkä pimennon skorpionit
ovat kohta kimpussa.
Pimeän skorpionit
Herran nimessä käskin pois,
ne mustat ja litteät valkoiset,
joita satoja olla vois. (Luuk.10:19).
Sitten leiskahti täysi valo
Herra itse kuin aurinko
ja säteet Hänen kasvoistansa
sädehti Elämää jo.
Paratiisin miekkain välke
hetkeksi vaimeni, kun
Herramme katsahti maata
ja hymyili, HYMYILI!
https://www.youtube.com/watch?v=2nkJ5DGiLtc
Tehtävän enkeli tuolla,
uupuneena levähti jo,
eefodin näin paikallansa,
poistui tomujenkin varjo.
Miekkakin kääntyi kiinni
ja samalla katosi,
helmiportti kuin ilma on kirkas:
tavallinen mailmani.
Vaan ennenkuin miekkaportti
sulkeutui kokonaan,
sitä ennen ehdin nähdä
äitienkelin portillaan:
jotain taivaista voidetta
hän ammensi käsistänsä:
kuin viheriöitsevä kypressi,
nardusta ihmeellistä (Hoosea 14:9)
RAFAELAKO tehtävissänsä.
En ehdi ollenkaan kysyä.
On yö Pohjolassa
ja on pimeää.
Sateen ropinaa kuuluu,
Maa on märkää ja viileää.
Klo 02:24
6.2.2022.
8,4, 2022 asetan maan enkelin kohdalle linkin: https://www.youtube.com/watch?v=2nkJ5DGiLtc
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar