Tuuli tuima
tuivertaa,
hiekoin autiutta
piiskaa.
Luolat vuorten
ulvahtaa.
Autiudessa kajahtaa.
-Vannoo Taivaan
Jumala.
Puhuttelee
kansaansa:
”Sinulta peitin
kasvoni
vain
silmänräpäykseksi.
Vannon kuten
Nooalle,
ettei tule tulva se.
Vannon tässä
sinulle,
etten toiste
nuhtele,
enkä peitä
kasvojani
omalta
Palvelijaltani”.
(Jesaja 54: 7-9)
-Minkä annat
merkiksi;
Nooalla on
sateenkaari?
-”Väistykööt
vuoret, kukkulat.
Horjukoot patsaat
ikivanhat,
mutta väisty ei
Sinusta armoni”,
sanoo Herra,
Armahtajasi.
”Sinä myrskyn
raastama, lohduton”-
Sateenkaariko yksin
vain lohtusi on?
Nyt valot seitsemät
vivahtein seitsemin
on punottu kansasi
peruskiviin.
Valot on aineeksi
asettuneet.
Niistä sinulle
muurisi teen.
”Perustuksesi
valmistan safiirista,
porttisi helmestä,
kristallista.
Koko ympärysmuurisi
kohotan,
vanhurskaudella
vaarnasi vahvistan”.
Näe jaspis,
safiiri, kalkedon,
smaragdi. Kuudes on
sardion.
Krysoliitti,
berylli, topaasi,
hyasintti.
Kahdestoista: ametisti.
(Ilm. 21:18-21)
Ja sillä
sateenkaaren kauniilla perustalla
kohoaa jaspismuuria.
On siinä
helmiportteja.
Niitäkin täydet
kaksitoista.
Täysin luvuin
muistona Nooan kaaresta
ja kirkastusvasta
valosta.
Valkeus on
kaupunkiin puettuna
ja suuri rauha on
oleva kansalla.
”Väkivalta on
kaukana sinusta.
Tämä on Herran
palvelijan perintöosa”.
Minkä on vannonut
Jumala
itsensä kautta jo
ennen aikoja,
se on aikanaan
täysin toteutuva.
Ehkä jo meidän
aikana.
Jesaja 54: 1-17.
Jesaja 60: 22.
Jes. 63: 7. Ilm. 21:
18-21.
Muistiin 19.12. 2018
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar