Vulkaaniset ovat
kivet Gennesaretin.
Hiljaa virtaa laaksoon
pohjavesin Korasin.
Siinä oli kerran
hiillosta valmiina
ja hiilloksella kalaa
järven laineesta.
Luoja kerran Alussa
muovasi Hermonin.
Nyt on siitä ajasta
Kinneret ihanin.
Hermonin vuoren sydän
suo vettä raikasta,
kumpuaa esiin vielä
valtavirtana.
Vaan hyvän veden joukoon
aina kumpuaa
vulkaanista vettä,
rikkipitoista, katkeraa.
Taivaan Isän tahto
oli johtaa Poikansa,
katkerolähteen viereen,
kutsumaan luoksensa.
kulkemaan rantakivillä
maan vulkaanisilla,
jokainen vain kekäle,
temmattu tulesta. (Sakarja 9: 2)
Siellä rotkon pohjalla
maapallon kuilussa
katkerovetten vierillä
Simonin Beit- Saidassa.
Korasinin rinnemaissa
vulkaanikylissä
oli kuin paratiisi
ja luonto rehevä.
Kalaparvet kiiltäviä
säihkyssä auringon.
Siellä oli kerran aika
Alkuajan ja ajaton.
Kyyhkysten oma taivas
ja viidakko leijonan
ja siellä asuivat pilvet
se Pilvi, Mooseksen ajan.
-Miksi kukaan lähteä koskaan
kukaan, minnekään
sieltä haluaisi,
Naftalista ensinkään?
Jättää viikunapuutaan,
kalaista verkkoaan,
rypäleköynnöksiään
ja viiniä hyvän maan?
jättää Pilveä, joka
siinä yllä pysyttelee,
ja antaa ajallaan sateet
ja öisinkin säteilee ?
...
Hän, joka tempasi kerran (Sakarja 3:1-2)
kekäleensä tulesta,
Hän tuli ajallansa
kokoomaan kansansa.
Hän seisoi kekäleillä,
oli maa taas hiillosta.
Aterialleen kutsui
yksitoista omaansa.
Hän jonka jalat ovat
kiiltävää vaskea,
kuin ahjossa hehkuvaiset,
kuin kerubin vaunuilla. (Hesekiel 1: 5-8, 27-28).
..
Kädessäni kirja, vanha kartta
myös sinne vaellan,
ja kuljen ne ikuiset rannat
Korasinin ja Beitsaidan
Katselen rikkistä virtaa
sitä puroa vulkaanin,
ja kiviä mustuneita
vanhan tulivuorenkin.
ja seisahdan kivillä niillä -
tuossako kokoontuivat
tuossako söivät he kalat,
hehkuhiilten valmistamat?
Saako nuo kivet suun
ja äänen ja sanomat,
jolla ne rannaltaan jälleen
Hoosianna ! kaiuttavat (Luukas 19: 38-40).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar