Oli Aabraham 100
vuotta
kun Iisak-poikansa
sai
rakkaasta
Saarastansa.
Oli suuri se juhla
kai.
Neljännen adventin
jälkeen
nimipäiviä
vietettiin.
Oli Iisakin päivä
ja jälleen
Saaraakin
muisteltiin.
Yli yhdeksänkymmentä
vuotta
oli Saara-äidillä
ja Aabrahamilla sata
Iisakin syntyessä.
Niin ihmeitä täysi
on elo
Luojan luomilla,
jotta Suomenkin
kansan kelo
voi aivan uudistua.
Ja Iisakin elämän
tavoin
tuottaa uutta ja
jatkuvaa.
Jotta Suomen nientä
täyttää
ne yhdeksän
heimokuntaa.
Ja kerran palaavat
mailleen
Suomi-Raakelin
lapsoset,
jotka ahtaina aikona
ovat
Suomen egyptiin
astelleet.
Kun Jaakobin heimot
siellä
luvatulla konnullaan
historiaansa jo
eli,
iti Suomi jo aamuaan
jossain metsien
maassa,
kantoineen,
kaskineen.
Joka hiiden ja
tontun tunsi,
YliJumalan
salamoineen,
taisteli yöt ja
päivät,
kaatoi kontiot,
ahmatkin
ja uhmasi jäitten
kouraa,
lämmitteli,
saunoikin.
Ja Luoja taivaasta
katsoi
metsien aarnioon
ja päätti pisaran
antaa
valoa pimentoon.
Hakkuulle
tehtiin kirkko,
harmaakivikirkkoja
ja sinne
holvikaariin
säilöttiin Valon Sana.
Niin meni ajastajat
ja VALTIO ilmentyi
ja yhdeksän heimoa
Suomen niemelle
kylväytyi.
Suomesta kohosi KANSA
Daavidin kaltainen
joka miekallansa
voitti
Suomen niemensä
itselleen
Luojan Temppelin
rakensi, monta
Valon juhliinsa
runsaisiin.
Sata valoista valon
vuotta
sitten tuli ja
juhlittiin.
Oli Aabraham sata
vuotta,
kun Iisak- poikansa
sai
rakkaasta
Saarastansa.
Oli suuri juhla
tottakai!
31.12. 2016.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar