Jouluyö 2016
Aattoiltana
oli juhlavaa.
Kalaa, pinaattia,
riisiateria.
Konventionellia.
Perhe on koolla.
Myöhään nukahdin
pikku tunneilla.
Vaan yhtäkkiä
herään kolmelta.
kun jossain kaukana
järisee kamara.
Peti tärähti,
hiven huojahtaa.
On pilkkopimeä,
etsin kelloa,
pitäähän merkata
myös kellonaika.
Haron pimeässä,
jotain kolahtaa,
ja pianon taakse jää
Jeesus, Maria.
Puuveistos öljypuuta
Jerusalemista
se joka kesällä
tuli lahjana.
Se oli pianon päällä
sydänliinalla
risti vierellä, ja
myöskin Mezuza.
Välistä Mezuzan
ja öljypuuristin
pilkkopimeässä
patsasta kosketin.
Esine kolahti
taakse pianoni,
pianon ja seinän
väliin
Hain jo lamppuni.
Nostin liinalle
patsaan takaisin;
Mezuzan Siionista
asetin vasemmalle
ja öljypuisen
ristin
puolelle toiselle.
Ja sitten katsoin
kelloa
minuuttin yli
kolmelta. ( 03.01)
Nukuin syvään:
aamulta olisi
Julotta.
Katson sitten
myöhemmin,
missä oikein
järähti.
Kirkko oli pimeä,
Istun hetken
penkillä
toisen kirkon
kohdalla
odotellen bussia.
Etsin aamupäivällä
maanjäristysten
merkkejä.
Katson kaikki
Richterit
sekä epicenterit.
Huomaan kello
kolmelta,
on tapahtunut
kauheaa:
Rauhanjuhlan
matkalla
ollut kuoro katoaa.
Mustaan meren
pimeään
kuolonhuuto
jäljissään.
Kun yö on synkin,
sumuisin
maa nukkuu aina
sikeimmin.
Vaan Henki taivaan
Jumalan
valvoo kuin tähdet
taivahan.
Ja ehkä siitä
vaarasta
järisi taivaan
kuorissa.
Niin että horros
minulta
katosi kello
kolmelta.
Jouluyönä tänä
vuotena.
Tämä on
muistettava.
28.12. 2016
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar