(329) Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta

Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta

tämähän on pelkkää unta.

Olin jossain vuorella

korkealla harjulla.

Takana vain rotko syvä

Edessä on laakso hyvä,

laaja, aava, avara,

taloja ja kirkkoa

Vierellä työtoveri

liekö Lea tuttuni?

Vaan kapeata polkua

lähdemme alas vuorelta.

On oikealla ”käsipuuta”

”livslina”, ainetta muuta,

jotain köyttä valkeaa.

josta saa myös tukea.

On köysi väliin lumessa,

kohmeinen ja huurteessa.

Hangesta sen ravistan

ja esiin köyden pudistan.

Niin pääsen sitten laaksoonkin.

Vastassa virta väkevin.

Virtaa ylös norppia

nousee kaksi kuohuissa.

Rannalla on talokin.

Kai norpat sille kuuluukin.

Ne pysyttyvät rannassa

vain virran vuoksi vahtina.

Siitä nousen kunnaalle.

On siellä meidän mökkimme

Syksyn puu on pihalla,

lehvät muut kariketta.

Joku ojan penkalla

huolehtii tammentaimesta,

miten se kestää tulevan

talven uuden ankaran.

Ihmettelen. Ainahan

tammi kestää ankaran

ja kylmän talven, hanget sen

paremmin kuin ihminen.

Kädessäni harava

haravoin kariketta

suojaksi puuni juurelle:

ravinto ensi keväälle.

.

Uni jatkuu..

Olen instituutissa.

Siellä on kokousta.

Vaan käytävillä vilskettä.

On jollain pakkaustehtävä.

Menen sinne katsomaan

mitä siellä touhutaan.

Joku pakkaa tankoa

rautaista ja painavaa.

Joku pieniin pusseihin

on pakannut myös jotakin.
( en löydä sille sanoja, on kuin ruostelastuja)
Ps. olivat kuin  kuvasta
uutisesta uudesta:
http://www.svt.se/nyheter/utrikes/beslagtog-tre-ton-fjall-fran-myrkottar

Niin- jouluhan on koittamassa

pakkaukset voittamassa.

Siellä instituutissa

luennoidaan tarkkana

On kai uusi geeni taas

löydettyna jossain maass. 

15.12. 2016

Taas jokin instituuttiuni joulun alla:

Olin  seisomassa kadulla,
insittuutin ulkopuolella
kännykkääni katsellen
insituutin myös nähden
ja sieltä tulee  ulos väkeä,
kuten  juhlan  päättyessä 
Juhlapuvut kaikilla
hienoja, kuin   frakkeja.
Joukko ulos purkaantuu
valo  takaa heijastuu.
Vaan päällysvaatteet puuttuvat:
Kaulukset  hienot,  valkeat

On kädessäni kännykkä
ja katson taas kuin ihmettä-
palaavat  kaikki takaisin
ja filminä kelaten:  toisenkin
kerran sama tapahtuu:
Joukko ulos purkaantuu.
Myös kännykstä katsellen
saman  näen uudelleen:
Joukko ulos purkaantuu,
valo takaa heijastuu.
vaan päällysvaatteet puuttuvat,
On paidat hienot, valkeat.
Frakit  niinkuin juhlissa
kaikkein arvokkaimmissa.
-
Herään
miltein pahoin voin.
Ajattelen, ennakoin,'
että  joukko juhliva
on jokin joukko vaarassa.

Päivä meni toinenkin
 kolmaskin vai neljäskin.
Mutta miten sanoa
voi  ja kelle tuollaista.??
Eihän siinä aihetta
ole edes runoilla.

Sitä paitsi ainahan
on maailmassa juhlia.
Sitä paitsi ainahan
on valon lapset vaarassa. 

Tänään jouluaamuna
näen unta kotkista.
Albicillae -lajista
ja pohdin taksonomiaa.

..25.12. 2016




-