(302) J-sanoja (Suomen Aakkoset) Jaakob saa nimen Israel Penuelissa

JOKAISELLA on muistonsa (=jad)

ja oma nimikin  (=shem)

Luojan tietämyksessä

kuin taivaan tähdetkin.

Israelilla on JAD va-SHEM                             (Jad = käsi, muistomerkki; Shem = nimi)

muistona miljoonien uhrien

Luoja jo luomisen päivänä

kutsui ihmistä nimeltä

ja Hän oman Nimensä ilmoitti,

kaikkivaltiuttansa opetti,

sillä ihminen hyvin rajallinen

haluaa JUMALAN rajallisen

niin kuin säteen vain aurinkoa,

ei täyden auringon  hohtoa,

joka sitä paitsi on niin suurikin,

ettei mahdu ihmisen ajatuksiin.

Auringonkin ihminen haluaa

kaukaisena planeettana omistaa

ja JUMALA kyllä sen ymmärtää,

säät ja ilmat  hellästi  säätää.

Luoja antoi tietoja Nimestään

kuten aurinko antaa säteitään.

Ja kaikki, jotka Luojaan luottavat,

niitä säteitä nimiinsä punovat

ja lapsien sukupolvissa

on Luojan Nimen kultalankoja

jo ammoisista ajoista

muistona aikakausista.

Aadam paratiisissa heti piiloutui.

kun  JAHVE Elohiim hänelle puhui.

Aabel ja myös Kain käsittivät

että JAHVE on Jumala,  ymmärtävät
että  Luoja on sadon antaja,

tuovat JAHVELLE kiitosuhria.
Aabekl tuo niitä lampaista
ja Kain pellon,  puutarhan tuotteista.

Vaan sitten Kain käänsi selkänsä,

ja meni pois Jumalan läheltä.

Sitten vasta ajoilta  Eenosin

JAHVE- Jumalaa jälleen etsittiin.

Eenos pyysi  apua Luojalta

Hänen nimellänsä                          (Gen. 4: 26)

ja Luoja alkoi tarkata

tätä ihmistänsä.

Haanokin Luoja otti

taivaaseen talteensa.                   (Gen. 5: 24)

Nooan valitsi uuteen

ihmiskuntaansa.                         (Gen. 6:8; 7:1)

JAAFET Nooan pojista                        (Gen. 10)

kauas, kauas kaikkoaa.

Taakseen jättää arkin ajat,

Seemin, Haamin suvun pajat.

Kulkee meret seitsemät,

asuttaa saaret vihreät.

Löytää vetten runsaudet,

arometsäin antimet.

Unohtaa paratiisinkin,

Nimen Jumalansakin.

JAAFETISTA syntyi heimoja,

pakanoita, kansakuntia.

Vaan Luojalla on tiedossa

koko tähtitarhansa.

On kaikki aika tähdillä

aivan tarkoin täsmäävä.
Niinpä sitten ajallaan
maan ääret  saavat  kutsunsa..
..
Kun JAAKOB palasi Kaanaaseen,              ( Genesis  32: 22-32)
hän ylitti JABBOKIN virran,
vei  ylitse vaimot lapsineen
ja karjan, kantakirjan.
vaan syvä pelko sydämessään
palasi takaisin yksinään,
Ei ehtinyt kauaksi  JABBOKILTA,
tuli enkeli  mittelemään.
Koko yön siinä  painittiin,
ettei pelkokaan  päässyt  ytimiin.
Ei hävinnyt JAAKOB painia,
mutta  sai iskun lonkkaansa lopulta
ja ontuen reisijännettä
kulki sittemmin perheen jäljissä.
Nimen uuden JAAKOB taistossa saa
ja se nimi tarkoittaa taistelijaa.

Tuli aamunkoitto ja enkeli

jo taivaaseen kiitää halusi,

mutta nyt oli JAAKOB perillä,

piti kiinni vahvoista  siivistä:

-En päästä sinua, enkeli,

ellet siunaa minua ensiksi.

Nyt taivaan enkeli kyseli:

-Mikä on nimesi, sankari?

-JAAKOB!.  -Ei. vaan Israel!

(Se paikka oli sittemmin  Penuel).                                            (Penuel = Jumalan kasvot)

-Ilmoita, mikä on Sinun Nimesi.

- Lama Ze Tishal Lishmi.

Ja Hän siunasi hänet siellä.

Aurinko nousi. JAAKOB   ontui tiellä.

Sanoi JAAKOB sydämelleen:

JUMALAN kasvoista kasvoihin näin.  (= Penuel)

Kuitenkin olen pelastunut.

Penuelista henkiin jäin!

Tuli Eesau vastaan aamulla.

Neljänsadan miehen joukolla.                                          ( Genesis 33:10.)

Sai sanat suuhunsa JAAKOBKIN,

kun veljeä kumartaen tervehti.

-Kasvosi nähnyt nyt olenhan

kuin kasvot nähdään JUMALAN!

Ja sovussa veljekset erosivat.

Eesaun joukot Seiriin palasivat.                                       (Genesis 33:16).

Päivitys 26.1. 2019