Tuulispäästä
Luoja
Jumala
Jobille puhui: ”
Missä olit? ILMOITA!
Silloin kun maailman
perustin,
sen yli mittanuoran
asetin.
Tottapa tiedät.
Kysyn sinulta.
Job! Nyt Luojaasi
opeta!”
”Mihin upotettiin
maan perustukset?
Kuka laski sen
kulmakivet--
kun aamutähdet
kaikki ILOITSIVAT
ja kaikki Jumalan
pojat riemuitsivat?” (Job 38: 1-7)
Oli Taivaassa ILOA,
riemua.
Oli hyvä maa ja
taivaat valmiina. ( Genesis 2:1)
Ja silloin Valtiaat
taivaassaan
halusivat maasta
heijastustaan,
kuvan riemusta
taivaisesta,
taivaan tähtien
kirkkaudesta.
Kuvan he tekivät
ITSESTÄNSÄ, (Genesis 1: 7)
kaltaisuuttansa
IHMISESSÄNSÄ.
Hyvä oli maailma
alussa.
Osaisiko IHMINEN
ILOITA?
Oli pettymys suuri
taivaassa.
Suri enkelikunta ja
Jumala,
sillä IHMINEN
valitsi kuoleman,
katkeruuden, koston
ja väkivallan.
Raskaana synkkyys
lankesi
ja kirous ihmiset
kahlitsi.
Vuosituhansin
varjot otsallaan
ihmiskunta synkkeni
päällä maan.
Veri syyttömien
huusi kostoa.
Lopulta vihastui
myös Luoja.
Vihassa hukutti
maailman,
sen ensimmäisen ja
murhaavan
ja pelasti Nooan
arkissa,
IHMISKUNNAN uutta
alkua.
Olisiko IHMINEN
ILOINEN,
jos näkisi
värikkään sateenkaaren?
Lila, keltainen,
oranssi, punainen,
vihreä, sininen,
valkoinen.
Kyynelissäänkin
värejä
alkoi olla jo
kaikkia seitsemää.
Vaan sitten kuuli
taivaat ILOA,
Kaldean Uurin
kunnailta.
Siellä leikki
lapset Terahin.
Oli Abram kaikkein
ILOISIN.
(kuin Jumalanpojat
taivaassa
ja Poika Isänsä
helmassa
IHASTUKSISSANSA Isän
vierellä
IHASTELLEN maan
IHMISTÄ). (Snl. 8: 31)
Abramin kutsui
Jumala,
johti Kaldean
Uurista,
Araratin , Eufratin
alueilta
yli Jordanin kohti
Kaanaania.
ILOSTA naurahti
Aabraham
ja Saarakin siellä
majassaan,
kun kertoi enkeli
pojasta,
joka on heille
tuleva.
IISAK- hänkin on
iloitseva,
ILO on nimessäänkin
oleva.
Aamutähdetkin
taivaassa
jaksavat nyt
sukupolvia.
Oli parkua, huutoa
maailmassa
kasvamassa ja
nousemassa
IHMISKUNNAN
laajetessa,
heimokansain
enetessä.
Vaan nyt kuin
kultalankana
saa Luoja maasta
vastetta.
Ystävän on saanut
Luojakin,
Aabrahamin, IISAKIN,
Jaakobin.
IISAKIN pojan
suvussa,
Jaakobin Juudan
heimossa
on kiitoshenki
vallalla.
Herraa kiittää
Jehuda.
On Luojan kiitosta
nimensäkin
jo Juudan
syntymäpäivästäkin.
Laulaa kansa
Daavidin
kiitoksin
ylistyksin.
”Virsin,
lauluin, psalttarein,
harpuin, huiluin
, kantelein!”
Daavidista, IISAIN
kuopuksesta,
näkee Luoja omaa
kuvaansa
ja IÄISESTI
vahvistaa:
Tämä on Poikaa
oikeaa!
Jeesus, Poika
Marian,
Galilean vuorilla,
Luojan käsivarsilla
versoo IISAIN
kannosta.
Tuo Pyhän Hengen
voimasta
Luoja IHMISEKSI
Poikansa.
Le-IITHIEEL
!-Le-IITHIEEL! (Le-Iitti Eel,
kanssani Jumala) (Job, 17-22)
Sydämessänsä
kekäleet ( Immanu Eel
kansamme
ääneen huutaa
profeetta,
Herra hänen
kanssansa ! ( Snl. 30: 1-4)
”Kuka on astunut
taivaaseen
ja astunut alaskin?
Asettanut kohdalleen
maan kaikki
ääretkin?”
”-Mikä on Hänen
Nimensä?” (Snl. 30: 4)
(- Tiedätkö , Job
sen?)
”-Mikä Hänen
poikansa Nimi”)
(- Hän asetti
kulmakiven). ( I Piet. 2:6) (Ef. 2:20)
....
Job vastasi: ”Ylen
IHMEELLINEN (Job. 1-6)
on asia. Nyt käsitän
sen.
Minä kysyn. Opeta
sinä minua.
Olin kuullut vain
korvakuulolta
Nyt silmäni on
nähnyt sinut, Jumala.
Kadun tomussa ja
tuhassa.”
Job oli hyvä
ihminen Uusin maan.
Hän uskoi syvästi
Jumalaan.
Ja puhui oikein
Jumalasta
ja Jumala testasi
tätä ihmislasta.
Sitten Job sai
kymmenen lasta uudestaan.
jälkeen sen katastrofin kauhean:
Keren-Happukin,
Jemiman ja Kesian.
Tyttökatraan sen
maan kauneimman
Ja seitsemän poikaa,
urhoa,
paimensi Jobin
laumoja.
Job näki vielä
lapsenlapsiaan,
neljänteen polveen
sukuaan. (Job, 42: 7:17)
Kirj. 3.9.2016
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar