(258) Ajatuksia Pietarin rististä

Pyhä Pietari oli niinkuin isä
nuorelle  Markukselle.
Markus kirjoitti sanat
 pergamentille.
Msrkus kuunteli tarkkaan
Pietarin sanomaa,
 Markuksella myös kirjeet,
Paimenen julistamaa
Simon Joonaan, Poika,
Simon Kallio,
Miten hän antoi merkin,
 ristinsä muodollako?
että Paimenen terävä Sana,
kuin nuolia viinestä
ikuiseen talletukseen
tulisi Hengessä.

Antoi Joonatan Saulin poika
 Daavidille sanoman,
salakielisen varoituksen,
Daavidin  tunnistaman. 
Näissä sanoissa  piilee se
  Kiirehdi! Älä pysähdy, Juokse!

Nimittäin Kallio  ZUR, Zuri,
 päinvastoin luettuna
 on käsky: juosta - kaikilla voimilla.

"Löydä ne  kaikki sanat,                (Oma arveluni tästä  Pietarin pyynnöstä
Hengen antamat,                           (  saada kuolla  pää ylösalaisin: oonaan merrki
Kerää kirjakääröt                          ( Kallio, Ben  Joona   antoi =Joonatan) merkin)
Seurakunnan sanomat                     (Jonatan = Herra antoi)         
Kerätkää   Saulin kirjeet
kaikki pyhät paperit,"
--
 ja niin  vähitellen on meillä
nämä nykyiset kaanonit. 

"Herra on sanonut minulle,,
miten päiväni päättyvät."            (II Piet. 1: 14)  
"Minä taas pidän huolta,    
että sanomat säilyvät."               (II Piet.1: 15)      

 Viite Pietarin sanoista ja  Joonatanin merkistä ( Päivitys 24.3. 2016)
I Sam. 20: 38- 40. 

Lisäys 20.8. 2016 : 
 On kiirettä myös meidän aikana.
Maailmanperintö on kohta pulveria,
jos Manalan myllyt jauhavat
ja Jumalan lapset vain nukkuvat. 
Myllynkivet vain menkööt paikalleen,
jalokivien hionnat  ennalleen.


 https://suscopts.org/coptic-orthodox/church/saint-mark/
 

לו  וַיֹּאמֶר לְנַעֲרוֹ--רֻץ מְצָא נָא אֶת-הַחִצִּים, אֲשֶׁר אָנֹכִי מוֹרֶה; הַנַּעַר רָץ, וְהוּא-יָרָה הַחֵצִי לְהַעֲבִרוֹ.	36 And he said unto his lad: 'Run, find now the arrows which I shoot.' And as the lad ran, he shot an arrow beyond him.
לז  וַיָּבֹא הַנַּעַר עַד-מְקוֹם הַחֵצִי, אֲשֶׁר יָרָה יְהוֹנָתָן; וַיִּקְרָא יְהוֹנָתָן אַחֲרֵי הַנַּעַר, וַיֹּאמֶר, הֲלוֹא הַחֵצִי, מִמְּךָ וָהָלְאָה.	37 And when the lad was come to the place of the arrow which Jonathan had shot, Jonathan cried after the lad, and said: 'Is not the arrow beyond thee?'
לח  וַיִּקְרָא יְהוֹנָתָן אַחֲרֵי הַנַּעַר, מְהֵרָה חוּשָׁה אַל-תַּעֲמֹד; וַיְלַקֵּט נַעַר יְהוֹנָתָן, אֶת-החצי (הַחִצִּים), וַיָּבֹא, אֶל-אֲדֹנָיו.	38 And Jonathan cried after the lad: 'Make speed, hasten, stay not.' And Jonathan's lad gathered up the arrows, and came to his master.
לט  וְהַנַּעַר, לֹא-יָדַע מְאוּמָה; אַךְ יְהוֹנָתָן וְדָוִד, יָדְעוּ אֶת-הַדָּבָר.  {ס}	39 But the lad knew not any thing; only Jonathan and David knew the matter. {S}
מ  וַיִּתֵּן יְהוֹנָתָן אֶת-כֵּלָיו, אֶל-הַנַּעַר אֲשֶׁר-לוֹ; וַיֹּאמֶר לוֹ, לֵךְ הָבֵיא הָעִיר.	40 And Jonathan gave his weapons unto his lad, and said unto him: 'Go, carry them to the city.'