(259) Seurakunnassa , se on Erämaassa. Kuin kotka...

V M. 32: 11.
(Uni)

Kuljen kaupungissa.

Lentokone kiertelee.

Joka kulman takana

jälkiäni seurailee.

Koetan mennä piiloon

jonnekin kulman taa

Kuin mehiläinen, kimalainen

taas se tavoittaa.

Se on valkea, aivan hohtava.

Sen siivet on kiiltävät.

Vaan kun sitä alan tuijottaa,

se jo pakenee hetkessä.

Kiiruusti kiitää taivaalle

kun sitä katsahtaa.

Muuttuu sitten kuin nuoleksi,

siivetkin supussa.

Pilvikatto päälläni samalla

kuin tiivistyy,  hahmon saa.

On pilvessä valtavaa laivaa

suurta ja valkeaa.

Laiva  laskusiltaa antaa

 pikkuliidokille.

Sitten sen ylös nostaa

jonnekin sisälle.

Pilvihahmo hohtava katoaa,

taas tavallinen taivas on harmaana.

Minne katosivat valot ne,

kai valon ajan puolelle?

Siihen sitten heräsin,

kun taivaalle vain tuijotin.
Mikä oli liito se?
Miksi pilven heräte? 

Muistin sanat Mooseksen
poikastaan  herätellen
Taivaan kotka liitelee
siivillänsä suojelee.
 Heikkona jos se  putoisi
sulillaan sen  kantaisi.

KeNesher jair Kinno

Al Gozalaiv jerachef

Jifrosh Kenafaiv, jikahu

Jisauu al-Eivartoo

(V M. 32: 11)

Muistiin 6.3. 2016 (Uni)
20.8. 2016.