(145) Kirkastusvuorelta Öljymäelle. Ne kymmenen päivää

Kirkastusvuorella Galileassa

auterepilvessä valoisassa

Mooses ja Elia Jeesuksen kanssa

maailman pelastus ohjelmanansa

keskustelivat. Kuunteli heitä

opetuslapset. Peljästyneitä

Pilvi kun jälleen silmistä katosi,

Mestari kielsi ja varoitti

kertomasta näystä kenellekään,

ettei Kadottaja ehätä estämään

Jumalan aikojen täyttymistä

ja aiheuta Taivaitten järkkymistä.

Sinetein sulki Hän kolmelta huulet.

Näky kun katosi, ulvoi vat tuulet.

Karitsa aukaisee sinetin kerran

kun lunastustyö on valmis Herran.

”Menkää te kaikki – Galileaan

vuorelle sille” - jo joutuisaan. (Mt. 26: 32) (Mt.17: 1-12).(Mt. 28: 16-20).(Mk.16: 19)

myös kahdeksan muutakin,

Yksitoista on joukkonsa uskollisin.

Sinetöity on pelastus ikuinen

voitettu Saatana petollinen.

VIITE: -;

Mt. 28:10;

Joh. 21:1,14;

Exodus 24: 9-14).

Tiesivät tarkkaan Kirkastusvuoren,

kahden öljypuun, Temppelin kuoren.

Siell´ oli ensin Jeesus, ne kaksi,

ja kolme valittu todistajaksi.

Sitten ne kahdeksan Pyhästä Kansasta

apostoleiksi valittua,

Jälleen siunasi Herramme heitä,

valituita, liikkeelle lähteneitä.

Tempasi vaununsa myöskö heidät, (Kreikkalainen Luukas 34: 50-53)(Lk. 1. 9-13)

Öljymäelle sittenkö veivät?

Olisiko siinä salaisuus-

jota ei kertonut edes Filippus? (Etiopialaisen todistuksesta: Apt. 8: 26: 40).

Öljymäellä

Siellä he seisoivat Herraamme katsoen

kun Hän taivaaseen erkani siunaten.

Pilvien kätköön taivaan vaunuissa.

yksitoista on maassa vahvoja uskossa.

Vaan käskyään viimeistä totellen,

he pysyivät paikallaaan odottaen.

Kaupungin laidalta palasivat

Siionin vuorelle. Odottivat. (Apt. 1: 4).

Taivasvaununpyöristä jokainen

saia oman pyöränsä itselleen,

oman tehtäväratansa tarkalleen

kuin jokainen taivaan tähtönen.

Ei vaunut ne palaa menneisiin

ne kulkevat suoraan, maan ääriiin.

kirkkaudesta kirkkauteen

ja tekevä tilaa taivaaseen.

Sydämet sykki kuin pakahtuis aivan.

Lähellä, lähellä portti on taivaan.

Neuvoteltu on taivaitten asioista,

nyt tiedetään tulevaisistakin toista. (Hes. 1: 15 16)

Vaan keho on heikko kuin olki ja heinä

tai saviastia säpäleinä.

Mestari suuri ja Valtias, Luoja,

taivaisten joukkojen käskijä,

tuoja - sanoi vain sanan heikoillensa.

Käskynä pysähtää paikoillensa. (Apt. 1: 4-5)

Näyissä käynyt ja temmattu sai

kymmenen sapatin levon kai,

Niin Siion nyt oli kammiossaan,

rukoili Henkeä odottaessaan. (Apt. 1: 12,13)

Kymmenen päivää ahdistusta (Apt. 2: 1)

toivoa, hiljaista rukousta,

ovetkin lukitut, pelkokin jäytää,

Jumala ajallaan Sanansa täyttää.

Kymmenen päivää kun ohittui,

niin mitä silloin tapahtui?

Oli jo heitetty arpaa kuin ennen,

Temppelipalvelun  rutiiniin  mennen. (Lk. 1: 9) (Apt. 1: 26) ( Ilm. 2: 10)

(Kirj. 3.6.   2012) (Päivitys 23.4. 2014 ) (Päivitys 25.12. 2015)