(013) Yhden tavallisen suomalaisen suomalainen runo suomalaiselle

(13). Yhden tavallisen  suomalaisen suomalainen runo suomalaiselle

Helmikuu 2, 2009 Runebergin päivän aikaan Kansallisrunoilijan päivän muistoksi tässä itsekin kirjoitan suomalaisen runon, jossa mainitsen kesällä  1967 tekemäni lyhyen Israelin matkani.

Suomalaisen runo

Oli kova pakkanen,

kerrottiin

ja tähtisadekin,

muisteltiin,

sinä yönä,

kun synnyin

Suomessa

Hämeessä,

Tampereen huomassa.

Oli sota mennyt,

ja rauhaa nautittiin

Kaikki oli yhtä rauhaa

ja laulettiin.

Oli kaikki niin hyvin

ja oikeinpäin:

koti, koulu

ja kirkko

ja niin edespäin.

Ei ollut vikaa,

ei puutetta,

oli maitoa,

aamupuuroa.

Ja sauna niin hyvä

ja lämpöinen

hoiteli perheessä

jokaisen.

Oli kaikki niin hyvin

ja oikeinpäin

Siinä vierähti vuodet

kymmenet näin.

Pyhäkoulu ja kirkko

ja lippukunta,

kansanhiihto, kun tuli

lunta.

Tuli sanomalehdet

ja Kojootit

Nastat, Urja ja

Hesarit.

Uusi Suomi

ja Demari,

Valitut Palat

ja Kotiliesi.

Aamulehti nyt

aivan ekana

ja sitten lehtiä

muutama.

Radio, se oli

tärkeä.

Tuli siitäkin

lisää järkeä.

Paul Cox

kuunnelmat

maanantain

ja musiikit

klassiset

mainiten vain.

Gramofoni

ja piano ja

harmooni

musiikin puolta

ne viljeli. 
(Ja tekniikan tuote
magnetofoni
se esitystaitoa 
kehitteli) 

Oli kirjat koulussa

sieviä.

eikä tehneet lapsista

villejä.

Ja koulussa

kauniisti viitattiin

ja kuunneltiin

ja omaksuttiin.

Luettiin Raamattu

tietysti

kannesta kanteen

kuin romaani.

Tolstoi ja Valtari

tottakai

nuorilta

hyvät pisteet sai.

Metsä se kaunis

ja ihana

oli kaikilla

kotimaisema.

Eli perheistä

miltei jokainen

oman järven

rannalla asuen.

Oli elämä omaa

ja Suomea;

kotimaata sen taivas

ja metsämaa.

Vaan jostain se

valkoinen pilvi nous

yli merien vei

yli mannerten pois.

ja sitten ol´ eessäni

ikuiset maat

Nasaret, Lydda

ja lampaitten haat,

maissipellot

ja huimat palmupuut,

viikuna, oliivi,

kypressit, muut.

Kaktus on aitana,

ruukusta pois,

jättinä kasvaa

kuin vapaa se ois.

Ja Bouganville

on iso puu

Ja joulutähtikin

tuuhettuu.

Syklaamit kasvaa kuin

voikukka meillä

Kilpikonna on

kuin siiliä teillä.

Sammakot,

nekin on etelän suuria,

kurnuttaa piiloissa

vesipuun juuria.

Raamatun lehdiltä

hyppii esiin

kukkulat vuoret

piirtyen vesiin-

Hermon ja Baasan

ja Gerasan maa

ne elää ja Jordan

on kuohuavaa.

Libanon hyppii

kuin vasikka,

kuin safiirivuori

ja basalttia.

Ja Karmel on mahtava

ikuinen

kuin vuorien Simson

on palmikot sen.

Nasaret vuorten on

kämmenellä

hellällä

Luojan sydämellä.

Varjossa istun

Naftalin maan.

Vihreellä nurmella

kirjoittamaan

aloitin-

Suomensin

laulun sen,

uuden ja

hebrean kielisen.

Ja sitten se pilvi

taas kohosi.

Oli Suomen Turussa

kotoni.

Tämä on nyt siis

minun lauluni ( 
ja se ebsimmäinen tiulini)

Tänä vuonna

iloksi

kansani.

2.2.2009 3:07
Päivitys 23.4. 2014