NOZZRON 14. Vanhurskas kadottuu, eikä kukaan ihminen kiinnitä huomiota

NOZZRON 14. Vanhurskas kadottuu  eikä kukaan ihminen kiinnitä huomiota.

Ha-Tzaddik awad ve-ein ish sam leev (Jesaja 57:1)

Missähän on lumen varastohuoneet,

missä on varastot rakeiden?

Mistä sadekuurolle kuurna aukeaa

Mistä ukkospilvi löytää tien?   (Job. 38: 22, 25)

-Lähde pois Amanan huipulta,

leijonan leposijoilta! (KV 4:8)

Sitä käskeekö enkeli Naftalista,

säteily siltä  Korkealla Vuorelta?

Kului päivä kului kaksi.

Ajatus kypsyy olevammaksi.

-Oletko vastaan vai puolesta?

-Olen taivaan kuorista.

Kului päivä, kului kaksi.

Ajatus kypsyy olevammaksi.

-Mikä on aiheena?

- Minä olen kadoksissa.

.. .. ..

Seulon ajatuksia.

Kirjoitusten sanoja.

-Ha Tzaddik avad

ve -ein ish sam lev??

...

Tuli lumikin jo,

ja rakeet ohitti,

myrsky taloa piiskasi,

Taivo selkeni.

Vei mukanaan sen

kirkkaan ajatuksen.

Se enkeli oli säteitä,

ei vielä siipiä, käsiä. 

Säästin  sitten ajatuksen.

pohtien  vähän ja ihmetellen. 

Vaan kyllä sitten unessa

käsikin alkoi  muodostua:

Olin jo Suomessa  metsässä,

tärisi laatat kuin  kylmästä.

Sitten kuin omasta kirkosta

 koetan  portista  erkaantua.

Mikä magneettivirta on vastassa

pääsen juurelle Miekan lopulta.
Se Miekka on sotiemme muistoja,
kertoo kansalaissodasta. 

Piiloudun  Miekan patsaan taa.

mutta sekin  kivi on magneettia

ja imee minua kiveen päin,

että kivessä jo aivan käteni näin.
 

Hui,  jos vielä  olisin tavallinen,

niin runoksi muovaisin ajatuksen!

Siihen jo sitten heräsinkin

ja tässä on runoni tämäkin. 

Kätenikin

on  tavallinen

aamujumpasta

 hikinen. 

Muistiin 26.2. 2020

Aihe: Jesaja 57:1. Sn.l. 24:11;

NOZZRON 13 (24.2. 2020) Benjaminin kirjakäärö. megila

NOZZRON 13. Benjaminin kirjakäärö (24.2. 2020)

Samuel kerran katsahti

kansaa Beetlehemin

katsasti tarkoin pojatkin

Patriarkka Iisain.

Etsi Juudan merkkejä,

valtikkaa, nauhaa, sinettiä,

jotka Juudan suvussa

ovat ikiajoista.

Jumalan ja isien

siunaus lepää Juudassa.

Juudasta on tuleva

kansalleen kuninkaita.

Sen tiesi koko Israel

ja nyt jo maailma.

Se on tarkoin ilmaistu

Pyhässä Kirjassa .

Vähemmän Juuda profetoi,

vähemmän saarnasi,

kuin kaikki veljet yhteensä,

vaan hän hallitsi

vaan  kansan rajat vartioi

ja lammaslaumat kotiin toi.

Juudalta tuskin kirjoja

on pergamenteissä.

Maahan sormin kirjoitti

Juudan  Jeesus kirjeensä.                 (Joh. 8:6,8, Temppelin maadutus)

Vaan muut veljekset sanoja

vuotavat kuin virrat Naftalista.

Ja aivan kuten sanottiin

ei maailman edes mahtuisi

kaikki ne asiat kirjoitettuna

Mitä Juuda suoritti!

(Joh. 21: 25)

Vaan Aaron, veli Mooseksen,

saarnan virat sai

ja heiltä, leeviläisiltä,

ei kirjaa puutu lain.

Kirjoittajaa monta on

Kirjoituksilla,

ja heistä myöskin usea

on Leevien lasta.     ( esim. Malakia)

On Jaakobin lasten heimoilla

paljon Luojan lahjoja.

Sitten kerran tuli Uusi Aika,

joka tarvitsi kirjansa.

Taas niinkuin entisaikaan

etsi Henki Jumalan

kuin Samuel kuningasta

Beetelehemissä aikanaan.

Ja lohkaisi kalliosta

pojan Aabrahamille,

Pietarin Paimeneksi

kaikille kansoille.

Kallion tämän kuin vuoren

Henki lähetti maailmaan

istutti seitsenvuorille

opettamaan, Roomaan.

Leevin lapsista yksi

sai käskyn seurata

ja hän kirjoitti uskollisesti,

mitä käski Jumala  (leeviläisen  Matteuksen evankeliumi).

Ukkosenjylinän pojatkin

Henki ikeeseen kahlitsi,

kunnes salamansa  valitsi,

mitä ukkonen jylisisi.

Mistä Hän salamansa valitsi?

Sieltä seitsenvuorilta!

sieltä, missä Jumalan lemmikit

ovat Taivaan kuorissa,

Raakelin lapsen nuorimman

Auringon Varjosta,                       (TzelZah)

Seitsemän Kukkulan keskeltä,    (Ap.t. 9: 3-5)

Temppelin suojista.               ( Saul benjaminilainen Gamalielin opetuslapsi)

Henki paimensi poikastaan

kuin salamaa paimennetaan.

Tosin veljet ja isäkin näkivät

raatelevan suden vaan.

joka jo aamuvarhain

syö riistaa ja raatelee,

kun muut veljet illan tullen

 vasta aterialla myhäilee.                  ( I Mooses 49:27).

Mutta kun on Ajan Ilta

hän jakaa saalista,

ja maailman kulmiltakin

veljet karkonneet kokoaa.

On Benjaminilta kirja,

entiseltä sudelta,

ja sudesta onkin tullut

paras lammasten vartija! 

Kuin salama vartioi

ja jylinä jylisee,

niin Benjaminin kirjakäärö            (Megila Benjaminit)

maailmassa yhä etenee.

Paavalin kirjeet ovat

se kuopuksen kirjoitus,

Jaakobin lempilapsen

mitä kiivain opetus.

Muistiin 24.2. 2020                             (Jesaja 50: 4-7) (Jesaja 65:25)

.

NOZZRON 12 (22.2.2020) Kaksitoista eläinsukukuntaa Nooan arkista saa arpaosansa

NOZZRON 12. Kaksitoista eläinsukukuntaa Nooan arkista sai arpaosansa

Kaksitoista eläinsukukuntaa ,

tulleet Nooan arkista,

saivat arpaosansa kukin

Luomakunnan Luojalta:

Autiuden mittanuoralla

Tyhjyyden luotilangalla

arpoi Luoja niille osuuksia

alkuvulkaanien juurimaastosta (Jesaja 34: 9-17)

Ikuisilla raunioilla

rikinkatkussa autiomaan

orjantappurain risupehkoissa

käy elämä virkoamaan.

Perintönsä saa pelikaanit(1)

ja niin tuonenkurjetkin (2),

Pesät on reunustettu,

ohdakkein ja nokkosin.

Kissapöllö (3) ja kaarneet(4) viihtyvät. (Job 39: 3)

Ja tietysti tottelevat,

jos Luoja niitä käskee

Kerran Eliaan ruokkivat. (I Kuningastenkirja 17: 4).

Aavikkosutten (5) asunto

on palatsi piikkinen,

Aava aukeus on oikein sopivaa

kiitoon kamelikurjen (6). (Job 39: 16-21)

Erämaan naukuvat villikissat(7)

ja ulvovat shakaalit (8)

siellä toisiaan tapaavat,

kuten öiset syöjätkin,

ne verenimijät (9)

ja muut yöeläimet (10)

On seudut Luojan lupaamat

ja aivan rauhaiset.

Siellä nuolikäärme (11) pesii

viihtyy, paistattelee.

Poikasensa hoitaa .

Pimentoon lymyilee.

Siellä haarahaukka (12)

riemuin parveilee

kirkuin yli seudun

vapaana kaartelee.

Niin kaikille antaa

Luoja soveltuvan osansa.

Maan piiri paljon kantaa

osia oikein arvottuja. (Jesaja 34:17).

 Eikö ihminen
myös saisi osansa,
kuten eläinkunta
Nooan arkista?

(VM 32:8-9)(I M 25:6; 21:18-21)(I M.33:16)

Muistiin 22.2. 2020.

NOZZRON 11(22.2.2020) BeToohu Jilleil Jeshimon

NOZZRON 11 (22.2. 2020) Betoohu Jilleil jeshimon

Betoohu jilleil jeshimon:

”Adonai, Aaw Eljon!

We go a long way, long

We go and go on”

Tuuli laaksossa ulvoo,

puuskat keinua keinuttaa,

Keinuko yksin laulaisi?

Tyhjyys ympäröi taloja.

Be toohu jilleil jeshimon

”We go a long way, long”.

Metsässä tulee vastaan

paimen kantaen karitsaa.

Vai onko tuo nuori poika

oma sisarus olallaan?

”We go along way long.

We go along way long.”

-kuin temppelin kuorissa laulaen.

Käsi koholla taivaaseen

kuin pientä lamppua kantain

valon kipenää matkalleen.

Taivaaseen katseensa luoden

hän jatkaa vaellustaan.

etsien johtotähteään

elämän matkallaan.

Lampun öljy kai loppuu,

sinivirvana tuikahtaa

askel askeleen edessä näyttäen

ja sitten taas katoaa.

Betoohu jilleil jeshimon.

”We go along way long”

Herään. Aamu jo valkeni.

Valitus kaukainen katosi.

22.2. 2020 Deuteronomium 32:10. (Yksi sävel: Mi, siniaaltona)

NOZZRON 10 (18.2. 2020) Kalastajasta lammasten paimeneksi

NOZZRON 10 (18.2. 2020)

Kalastajan huolena ei

ollut viidakon leijonat,

ei rantojen jalopeurat,

ei sudet ulvovat,

vaan syvyyden syöverit synkät,

myrskyt ja aallokot

ja haaksia rikkovat voimat

yksinäisyyden ahdingot,

kuoleman katalat ansat,

ne sielujen hukuttajat

ja syvyyden petojen hampaat

äkisti runtelevat.

On Lammaspaimenen huolena aina

yönpimeän petojen maa,

ne sysistä iskevät kotkat,

jotka tarkkaavat karitsaa,

ja hiipivät sudet illoin,

ja viidakon väki muu,

joka tassuin hiljaisin kiertää

ja petoina ilmaantuu.

Tätä uutta vaaraa nyt saarnaa

kalastaja, Pietari:

Olkaa raittiit ja valvovaiset:

Käy petoja ympäri!

Se sielujen kadottaja

jalopeurana kiljuu jo.

Niin etsii se verijanoon,

että hiljenee muu viidakko.

On paljon jo kadonneita,

temmattuja laumasta!

On paljon jo paenneita,

vaan vähän on paimenia!

Pietarin toivo on harras, että

moni uskossaan havahtuu.

Onhan lapsuudet ohitettu,

emon maidot ja hoiva muu.

Onhan kasvettu karitsain lailla,

laitumilla ja tarhoissa: (II Piet. 2: 1-4, 25)

On kasvettu paimenten ikään,

kuten hänkin, kalastaja.

Laumojen vanhimmille

Simon Pietari delegoi,

kuten Mestari Kinneretillä

ja Sana uutta loi. (Hebr. 5: 11-14, Hebr. 6).

(18.2. 2020 Muistiin aiheesta: kalastajasta, ihmisten kalastajaksi, kaloista karitsoiksi, karitsoista lampaiksi, lampaista paimeniksi, paimenista hyviksi paimeniksi kaitsemaan Ylipaimenen tarhoja ja  Jumalan laumaa).

NOZZRON 9 (18.2. 2020) Entinen kalastaja

NOZZRON 9, 18.2. 2020

Kun Pietari uskossaan

Kapernaumista vaelsi

ja Beetsaidan kotinsa armaan,

rannat kalaisetkin jätti

ja meren rantaan Joonan poika

vaelsi kutsumustaan,

merieläviä unessa tuli

hänen sieluaan kauhistamaan.

Taivaasta enkeli näytti,

mitä kaikkea odottaa

uskon vaellukselle

lähtenyttä kalastajaa.

-Vieläkö haluat olla

se entinen kalastaja-

vai oletko kutsuttuna

se lammasten Paimentaja?

Toiset lähetit meren tietä

sai haaksissa kamppailla,

meren voimien myllerryksessä

ja kun iskee matelija.

Ei susilaumankaan luokse

johdettu Pietaria,

vaan hellästi, Paimenen virkaan,

johtamaan karitsoita.

Ja niin Uuden Maailman viitat,

kivi valkoinen mukanaan

manna salattu ravintonansa          (Ilm. 2:17)

hän vaelsi uskossaan

kautta seitsemän seurakunnan

sinne uuteen Babyloniin

ohjaten kadonneet lampaat

Ylipaimenen tarhoihin. (II Piet. 5:1-4)

NOZZRON 8 (11.2. 2020) Uni säilästä (CHEREW) . Valon ja Valottomuudn rajamailla (TACHLIT).

NOZZRON 8 (11.2. 2020) Uni säilästä. Tachlit, Valon ja Valottoman rajalla

Niinkuin rakkauslaulun

riimein sointuisin

sommitella tahdon

sovittaa sanoihin,

saada sanotuksi

ääntää ääneksi,

vaan mikä tässä koitui

äänen esteeksi?

...

Sankka öinen sumu

kattaa kallion,

jolla kyläni ja

keskikatu on.

Huurre, kuura, hileet

kai minut jähmettää.

Sumuseinän läpi

en tuskin mitään nää.

Vaan sitten juoksi sumusta

pieni poikanen,

ohitseni kiiti.

Nyt näen tyttösen.

Hän seisoo edessäni,

näen vain kiharat,

tukan kuin vuohilauma,

hiukset ihanat.

Hän katsoo sumuun päin,

pieni tyttönen.

Vaan tuolla oikealla

on varjoihminen,

musta huppupäinen,

lie Valottomista,

kuin anoo jotakin,

ollen polvillansa.

Yht´äkkiä on edessänsä

kai  Pudonnut-Taivaalta,

Kointähti, valon poika

ja säilä loistava,

Säilää Valottomalleko

kädestään tarjoaa,

kaulallaan valkohuivi,

vaate vain valkeaa.

Kaksi meitä katsoo

nyt tätä näkyä,

minä kohmeissani

ja tyttö edessä.
Voiko tuo Valoton
myös nähdä valon sen.
Tällä hetkellä
sitä tiedä en.

Usvan öinen  seinä,

Ei ketään hereillä!

Usvalla ei ääntä.

Ja säilä : näkyvissä.

Minulla on ääni,

vaan olen horteessa.

Tuskin pystyn heräämään

tästä unesta!

Niinkuin rakkauslaulun

riimein sointuisin

mieluiten kirjoittaisin,

sovittaisin säveliin.

Vaan hyytää vielä tunne

selkäpiissäkin

ja tuskin ääni kulkee,

vaikka rykisin.

Vaikka potkittaisi

nyt vielä päähänkin

tulkoon sanoitetuksi

säilä tämäkin.

Muistiin 9.2. 2020 nähty uni

Sitäpaitsi:

”Isä-Leijona ärjyy.

Kuka ei pelkäisi?

Niin Aamos Israelille

Sanassa kirjoitti.

Tuossa viikolla kerran

unen Leijonasta näin

ja siinä pariksi päiväksi,

mietteisiini jäin:

Isä-Leijona oikein karjaisi

ääntä kuulu ei ollenkaan,

vaan unessa Leijonan kasvoista

kuin karjunta heijastui vaan.

Sitten se väistyi hiukan,

ja leijonanpennun näin

ja tuolla taustalla

Leijona-Äidin

ja Isä-Leijonan eteen jäin.

Vaan sitten se sulki suunsa

ja maahan istahti

ja niinkuin joskus ennenkin

kai jugurttia odotti.

Nimittäin kauan  sitten

Suomen Metsämökillä                                    (Beetelin lähellä metsikössä)

näin unessa kai  saman Leijonan

liikkuvan metsässä

ja se oli uupunut kovin

ja sille tarjosin

jugurttia suomalaista

ja se söi ja taas katosi.

Nyt sillä Leijonalla

oli taas jotain asiaa

ja se näytti myös pentunsa pienen

tuolla selkänsä takana.

Silloin mieleeni muistui

sanat profeetta Aamoksen.

Vaan mitä  ennustaisin?

En ymmärrä karjua sen.

...

Odotin päivän ja kaksi

ja päiviä kolmannen.

Sitten näin unessani

sen - kai- Taivaalta-Pudonneen,

ja sillä sen jäisen säilän

kai hyytävät aatokset

ja sen valon verhon rajalla          (Job 26:10)

kai Valottomat pimeydet.

Muistiin 11.2. 2020. (I Moos. 49: 9) (Aamos 3: 8) (Hes. 33:6)
Kirjoitusvirheiden korjausta 18.2. 2020. Kopio .

j

j