NOZZRON 10 (18.2. 2020)
Kalastajan huolena
ei
ollut viidakon
leijonat,
ei rantojen
jalopeurat,
ei sudet ulvovat,
vaan syvyyden
syöverit synkät,
myrskyt ja aallokot
ja haaksia rikkovat
voimat
yksinäisyyden
ahdingot,
kuoleman katalat ansat,
ne sielujen
hukuttajat
ja syvyyden petojen
hampaat
äkisti runtelevat.
On Lammaspaimenen
huolena aina
yönpimeän petojen
maa,
ne sysistä iskevät
kotkat,
jotka tarkkaavat
karitsaa,
ja hiipivät sudet
illoin,
ja viidakon väki
muu,
joka tassuin
hiljaisin kiertää
ja petoina
ilmaantuu.
Tätä uutta vaaraa
nyt saarnaa
kalastaja, Pietari:
Olkaa raittiit ja
valvovaiset:
Käy petoja ympäri!
Se sielujen
kadottaja
jalopeurana kiljuu
jo.
Niin etsii se
verijanoon,
että hiljenee muu
viidakko.
On paljon jo
kadonneita,
temmattuja
laumasta!
On paljon jo
paenneita,
vaan vähän on
paimenia!
Pietarin toivo on
harras, että
moni uskossaan
havahtuu.
Onhan lapsuudet
ohitettu,
emon maidot ja hoiva
muu.
Onhan kasvettu
karitsain lailla,
laitumilla ja
tarhoissa: (II Piet. 2: 1-4, 25)
On kasvettu
paimenten ikään,
kuten hänkin,
kalastaja.
Laumojen vanhimmille
Simon Pietari
delegoi,
kuten Mestari
Kinneretillä
ja Sana uutta loi.
(Hebr. 5: 11-14, Hebr. 6).
(18.2. 2020 Muistiin
aiheesta: kalastajasta, ihmisten kalastajaksi, kaloista karitsoiksi,
karitsoista lampaiksi, lampaista paimeniksi, paimenista hyviksi
paimeniksi kaitsemaan Ylipaimenen tarhoja ja Jumalan laumaa).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar