NOZZRON 8 (11.2. 2020) Uni säilästä (CHEREW) . Valon ja Valottomuudn rajamailla (TACHLIT).

NOZZRON 8 (11.2. 2020) Uni säilästä. Tachlit, Valon ja Valottoman rajalla

Niinkuin rakkauslaulun

riimein sointuisin

sommitella tahdon

sovittaa sanoihin,

saada sanotuksi

ääntää ääneksi,

vaan mikä tässä koitui

äänen esteeksi?

...

Sankka öinen sumu

kattaa kallion,

jolla kyläni ja

keskikatu on.

Huurre, kuura, hileet

kai minut jähmettää.

Sumuseinän läpi

en tuskin mitään nää.

Vaan sitten juoksi sumusta

pieni poikanen,

ohitseni kiiti.

Nyt näen tyttösen.

Hän seisoo edessäni,

näen vain kiharat,

tukan kuin vuohilauma,

hiukset ihanat.

Hän katsoo sumuun päin,

pieni tyttönen.

Vaan tuolla oikealla

on varjoihminen,

musta huppupäinen,

lie Valottomista,

kuin anoo jotakin,

ollen polvillansa.

Yht´äkkiä on edessänsä

kai  Pudonnut-Taivaalta,

Kointähti, valon poika

ja säilä loistava,

Säilää Valottomalleko

kädestään tarjoaa,

kaulallaan valkohuivi,

vaate vain valkeaa.

Kaksi meitä katsoo

nyt tätä näkyä,

minä kohmeissani

ja tyttö edessä.
Voiko tuo Valoton
myös nähdä valon sen.
Tällä hetkellä
sitä tiedä en.

Usvan öinen  seinä,

Ei ketään hereillä!

Usvalla ei ääntä.

Ja säilä : näkyvissä.

Minulla on ääni,

vaan olen horteessa.

Tuskin pystyn heräämään

tästä unesta!

Niinkuin rakkauslaulun

riimein sointuisin

mieluiten kirjoittaisin,

sovittaisin säveliin.

Vaan hyytää vielä tunne

selkäpiissäkin

ja tuskin ääni kulkee,

vaikka rykisin.

Vaikka potkittaisi

nyt vielä päähänkin

tulkoon sanoitetuksi

säilä tämäkin.

Muistiin 9.2. 2020 nähty uni

Sitäpaitsi:

”Isä-Leijona ärjyy.

Kuka ei pelkäisi?

Niin Aamos Israelille

Sanassa kirjoitti.

Tuossa viikolla kerran

unen Leijonasta näin

ja siinä pariksi päiväksi,

mietteisiini jäin:

Isä-Leijona oikein karjaisi

ääntä kuulu ei ollenkaan,

vaan unessa Leijonan kasvoista

kuin karjunta heijastui vaan.

Sitten se väistyi hiukan,

ja leijonanpennun näin

ja tuolla taustalla

Leijona-Äidin

ja Isä-Leijonan eteen jäin.

Vaan sitten se sulki suunsa

ja maahan istahti

ja niinkuin joskus ennenkin

kai jugurttia odotti.

Nimittäin kauan  sitten

Suomen Metsämökillä                                    (Beetelin lähellä metsikössä)

näin unessa kai  saman Leijonan

liikkuvan metsässä

ja se oli uupunut kovin

ja sille tarjosin

jugurttia suomalaista

ja se söi ja taas katosi.

Nyt sillä Leijonalla

oli taas jotain asiaa

ja se näytti myös pentunsa pienen

tuolla selkänsä takana.

Silloin mieleeni muistui

sanat profeetta Aamoksen.

Vaan mitä  ennustaisin?

En ymmärrä karjua sen.

...

Odotin päivän ja kaksi

ja päiviä kolmannen.

Sitten näin unessani

sen - kai- Taivaalta-Pudonneen,

ja sillä sen jäisen säilän

kai hyytävät aatokset

ja sen valon verhon rajalla          (Job 26:10)

kai Valottomat pimeydet.

Muistiin 11.2. 2020. (I Moos. 49: 9) (Aamos 3: 8) (Hes. 33:6)
Kirjoitusvirheiden korjausta 18.2. 2020. Kopio .

j

j