(270) Vapaapäivä

(270) Vapaapäivä

Oli vapaapäivä

Nasaretista.

Lähdin vuoreltani

kohti laaksoa.

Niinkuin peura kiiti

bussi pyhän maan

poimutellen laaksoon

ja rantaan ihanaan.

Yllä aurinkoinen,

läikkyi Kinneret

auteressa aavan

välkyt tuhannet,

pitkin palmurantaa

tietä etelään

kunnes talon tutun

metsikössä nään.

Nousen polun ylös

vuoren rinnettä.

Siellä asuu hyvä

perheystävä.

Portin luo kun tulen,

”Huh!” Maire huudahtaa-

”Ajattelin juuri,

ihan juuri sinua

ja siinä olet aivan

samalla hetkellä!”

-”Shalom!” Sanon

ja sitten

saan jotain häneltä.

Kädessään on Mairella

jotain, kiviä?

Mosaiikan tapaista

helmen väristä,

”jaspispalasokeri”,

jotain taidetta,

liekö vanhaa lattiaa

antiikin ajalta,

ehkä synagogasta

tai rikkaan kodista.

Kourani sain täyteen

pikkukiviä.

Lienevät ne varmaan

hyvin pyhiä.

Mitä näillä voisin

tehdä ollenkaan?

Pohdin tovin aikaa,

sitten toimimaan.

Sirottelin salaa

pyhät kivet ne

rakkaan perheen talon

kotipolulle,

niin ettei sitä Maire

itse huomannut.

Vain enkeli ne näki,

lie niitä katsellut.

Ja toivoin, että taivas

aina katselee,

kuka tietä kulkee,

ja talon varjelee.

4.6. 2016

(269) Täyskesä ja siesta

Täysi kesä tullut

Pääskyt palanneet.

Naakkapojat pesänsä

kai tänään jättäneet.

Kuuma helleaalto

Kesä kuin ennenkin.

Ihme joka vuosi

sen tulo kuitenkin.

Koko pitkän talven

sen synkän pimeän

tämän päivän tähden

kokee mielellään.

Keskipäivän varjo

kun alkaa taittua

siihen sopii hyvin

perinteen siesta.

Ja heti unijunaan

jouduin nopeaan,
vaan sisko jalkapohjaan
kutittaa kurillaan.

Asema kai alkaa

jo nopsaan  lähetä,

valvoa on aika,

unesta herätä

kerään matkalaukut

tavarat hajalla.

Etsin sandaaleita,

solmin tossuja,

vaan tuossa pöydän alla

on savipalloa.

Otan kouran  täyden,

vaan se hajoaa

ja siitä sinityynyyn

kuin sumulaikkuina,
tulee  maailmoita
kuin täysi tusina.

(Äiti kerran teki

tyynyn minulle

ja se tyyny aina

seuraa matkalle).

Oli kerran mulla

sinimattokin.

Nasaretiin? Minne 

sen sitten kadotin?

Monta ajatusta-

kertoi äitini-

mattoon sekä tyynyyn

minulle  solmeili) 

Vaan nyt unessani

kuin pilvilaikkuja

on tyynypinnassa

kaiketi  kaksitoista

Ovat kuin maailmoita

kuin tähtikarttoja

tyynysinessänsä,

pöytä kattona.

Solminut oon tossut,

asemaa odotan.

Herään, siestan päätän

ja - unen kadotan.

Kirj. 3.6. 2016 Unijuna
20.8.2016
(Olen kesällä katsonut vanhoja valokuvia ja niissä näkyi sininen matto  Göteborgissa 1970-luvun loppupuolen aikoihin)

(268) Hevel, Chevel ja Kevel

 (turhuus, aluekaista ja  kaapeli) (Vanity, Region and Cable)

Hevlei havalim,

hevlei havalim,

sanoi Salomo-

Hän oli tehnyt kaiken kauniiksi,

metsinä aavikko

Louhikot kasvoi hedelmäpuita

ravitsi erämaa,

poimittiin sieltä metistä marjaa

viikunaa, hunajaa.

Hän oli tuomari

oikea, hyvä

ja rauhakin vallitsi,

vaan kaiken keskellä

väkivalta ja pahuus rehotti.

Hevlei havalim,

Turhuuden turhuus

sanoi Salomo:

Vielä on kaukana

kaikesta tästä

Jumalan tuomio.

Vanhurskaan töitten

ja rauhan jälkeen

on pimeys aikojen.

Maan tomuun vaipuvat

Salomon tavoin

myös tekijät pahuuden.

Vaan ”ymmärtäväisen taidolla

on järjestys kauan vallitseva”. (Snl. 28:2)

Chewlei chevalim,                             ( Regiones regiones, alueitten alueet; köysien köydet)

valtion alueet

Kuningas asuttaa.

Salomon aikana rauha pysyy

ja kukoistaa koko maa.                         (Cheled this world, this life, koko biolsfääri)

Kevlei kevalim ( cables of cables, kaapelien kaapelit)

kaapeliverkosto

nykyään vaikuttaa,

Ei ole yhtään Salomonin sanaa,

jota kuule ei koko maa.                           (Ps. 19:1-5)

Kirjoitettu 19.5. 2016  Sanat  muistuttavat toisiaan  h=5 (hei) , Ch= 8 (het) ,  C  = 20 (caf).

(267) Raakel ja kotijumalat (terafim)

Raamatussa hauskoja

on paljon kertomuksia.

Onhan aina ihminen

aika samankaltainen,

vaikka vierii vuosia

satoja , tuhansia.

Kantoi kaunaa Raakelkin

nuorimmainen Laabanin,

kun isä kerran aikoinaan

varasti hänen kalleintaan:

Jaakobin ensi rakkauden

ainoan, ensikertaisen.

Niin sitten Raakel varastaa

Laabanilta vastaavaa.

Tietysi mietti kauankin

ja oivalsi:  Ne -Terafim!

ne pahat   kotijumalat,

perinteet, aiheuttivat,

että Laaban aikoinaan

sorti hänen tunteitaan.

Kun Laaban viha hirmuinen

pontenansa etsien

tahtoi aivan surmata,

istui terafimilla

Raakel niinkuin eevatkin

iloin kostonmakuisin.

Raakel ja terafim ( kotijumalat)

(266) Liittäkää vuosi vuoteen!

"Liittäkää vuosi vuoteen,
juhlat kiertäkööt kiertonsa!"
Ariel,  Jumalan Liesi,
jälleen on  tulessa
ja vainolaisten lauma
kuin pölyä aavikon,
jonka autio kuivuus on suuri,
verenjano on sammumaton.

Niinkuin akanat lentää
hiekkamyrskynä peittää maan
kansojen juopuneet laumat
vihan viiniä suonissaan
väkivallalla saartavat Vuorta
Arielin ja Siionin-
niinkuin vain pahaa unta-
Oi jos siitä heräisin!

Mannusta matalalta
sanat vaimeina tomusta
kuin vainajahenki vanha
saan supista kuin Jesaja.

Herra Zebaot  etsiskelee
Sinua Israel!
Jyrisee siinä taivas
kuin Mooseksen entinen.
Järisee tanner ja mantu
Daanista Beershebaan
Pauhina, rajuilma
ja myrsky on kannoillaan!

"Liittäkää vuosi vuoteen,
juhlat kiertäkööt  kiertonsa
ja hengessä eksyväiset
ottakoot oppia!"


Jesaja 29.

(265) Varpunen Havilan maasta

Varpunen Havilan maasta

Iso kotka valkoinen

helikopteri on muoto sen

tuolta jostain laskeutui

ja akkunaani kohdistui

Seison jo siinä ulkona

kurkin jo verannalta

Tuossa, aivan edessä

sen ikkuna jo silmissä!

Pilootit ne valkeat,

mies ja nainen katsovat.

Sitten näen ilmassa:

on vaaksan mittaa pahvia

ja paketista avautuu

kansi, lintu vapautuu

ja varpu pieni pörröinen

nousee ylös lentäen,

vaan silloin iso kondori

vai mikä? helikopteri?

verantani aidalta

jo ponnahtaa ja katoaa.

Nyt katson miten varpunen

yksinään pyristelee,

vaan oi, jo voimat lintusen

vähenivät, pudoten

se alkaa suoraa tippua,

saan sen vastaan lennosta.

Ei tipu varpu yksikään,

ettei joku sitä nää!

12.5. 2016 ( Kirjoitettu muistiin uni 5.5. 2016. Matt. 10: 29-31).

Muista:
http://www.svd.se/10-ars-fangelse-for-siba-kidnappare

(264) Gravitaatiomankeli

Gravitaatioaallon mankeli
kuin lakanat kehiä tasoitti,
päivisin  tähdet sinkoili
ja öisin  ne mankeloi mankeli.
Seitsemän kehien  lakanaa
vaan kahdeksannelta  karata  saa
tähdet, On  päivä jo koittanut,
on aine ja valo voittanut.
vaan mankelin laki on luotuna
Joka aurinko kierii  sen aallossa.
joka aurinko  kehrää ainetta
ja se laskostuu gravitaatiossa
ja aina  karkailee  jonnekin
 jotakin uusiin  galakseihin.

-Luojakin lepäsi , Levätä saa
luomakuntakin sapatin puutteessa.
Siksi karkaa ne  tähdet radaltaan
kahdeksannelta kehältä ajallaan.

Päivitys 20.9.2016