Uimakoulut ja uimapuvut,
räpylät, kellukkeet, snorkkelit.
Rannalle vesipullot ja eväät
ja viltit ja aurinkosilmälasit.
Mukaan hiekkaleikkikalut,
aurinkovoide ja päähineet
kassi, johon voi sannalta kerätä
valkokiviä, simpukkain aarteet.
Niin sitä sitten uniinkin asti
on menossa uimaan ja merelle.
Unessa saavuin kiviseen rantaan:
mustien kivien keskelle.
Koetin päästä virtaavaan veteen,
vaan vesi vetäytyi edellä.
Enemmän paljastui veden pohjilta
uusia mustia kiviä.
Virran entinen vahva pyörre
sekin vetäytyi, vaimeni.
Mustien kivien välinen hiekka
kuin jaspis hehkui ja punersi.
Hiekoissa syvällä oli kuin allas,
kuin amme. Voisinko kylpeä?
Olinhan tässä uimaan menossa,
Miksi ei? Siis hiekkakylpyä.
Jaspiksen hohtava ammehiekka
jotenkin liikkui ja liikehti.
Ei oikein vedeltä tämä kylpy tunnu.
Joku takaa oikealta
kiiruusti ohitti.
Kyynärvarttani ohimennnen
koski ja sipaisi .
Yhtäkkiä uni päättyi .
Missä olen?
Heräsin.
Mikähän oli tuo paikka
meren metzula, kummallisin?
laskuvesien aikaan tai kun vesi pakenee
ja hiekka kuin jaspispöly
viimasta liikkuu, kimmeltelee.
Muistiin 23.6. 2025
Rannabergen 23.6. 2025
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar