Oli ennen vanhaan METTÄ,
aikojen alusta.
Joonatanista, Simsonista
muistetaan HUNAJA.
Surisi mehiläinen.
Loisti kukkaset.
Kuin Eedeninä tarhat,
ikinummet ainaiset.
Luojalta saadun tehtävän
täytti mehiläinen:
Hunajaa ja mettä tuotti
Maa Lupauksien.
Ja sitten oli MANNA
jokin ihana
MESILEIPÄ ihmeellinen
kuin härmää luonnossa.
jotain riittoisaa
ravintoaineiltaan,
jokapäivän leipää
MANNA muistuttaa.
Mitä niistä ajoista
on nyt jäljellä?
Tehtain aivan tuotetaan
makeita, hyviä.
MANNAN suhteen jokainen
on päässyt perille:
Ihan koko maailmassa
karamellille.
Mehiläisen työpanosta
harva tarvitsee.
Kai sitä Global Genomikin
pohtii, muuttuilee.
SORD-Geenikin sormi suussa
Makeaa on, mainitsee.
vain ei sitten voikaan muuta
Päätänsä vain puistelee.
Sori vain tää uusi aika.
Olen vanhanaikainen.
Narrataanko ikivanhaa
pettuleipää tarjoten?
Hyllyllä on mehiläinen.
Tehtaat jauhaa pettua.
GEENIT kutsuu seminaariin
tavallista kettua.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar