Ei ollut vielä Suomea,
eikä kristikuntaakaan,
kun Daniel Uulai- joella
näkyjä nähdä saa:
Hän näki vuorikauriin
kaksisarvisen
seisovan jokitörmällä
sarvet kasvaen
siellä Eelamissa
Suusanin linnassa,
nyky-Iranissa,
ja entisaikana!
Se kauris sarvillansa
alkoi puskea
kohti luomakuntaa,
ja ilmansuuntia.
Eikä ollut ketään
kauriin voittajaa,
kun se luomakuntaa
rusentaa, ahdistaa.
Vaan sitten alkaa yksi
taivaanvuohista
kiitää sitä vastaan,
se vahvin joukosta.
Se Yksisarvinen
ja laumanjohtaja,
villikauriin kimppuun
käy pilven lomasta.
Se puski sarvellansa
ja sotki sorkillaan
sarvet ja villikauriin
tuimassa vihassaan.
Sillä kertaa voitti se
rauhaa maailmaan
ja koko luomakunta
hetkeksi levon saa.
Vaan mitä Daniel
saa nähdä kuitenkin:
Myös oikeudenmukainen
jäi ajan kahleisiin.
Ei tullut sarvestansa
kruunua loistavaa,
kunnian seppelettä,
oikeutta puoltavaa. (Jes. 28:5)
Niin luomakuna huokaa,
huokaa uudestaan
kun neljää tuulta vastaan
tuo käy sarvin kasvamaan.
On jo vaarassakin
joka kili, gaselli,
kun laumanvahvin oinas
niin pahoin lankesi.
Oli sarvi sarvestansa
aina pahempi,
kun iso vahva sarvi
neljäksi pirstoili.
Kului paljon aikaa,
määräaikaa kuitenkin.
Taitaa Yksisarvisella
jo olla kilikin.
Kili kulkee maassa,
Yksisarvinen.
Ei tule enää pilvissä
kuin se vanha, entinen.
Jossain bambin tapaan
kai oikoo sorkkiaan.
ja kyhnyttelee kasvavaa
yhtä sarveaan.
Voiko kili Yksisarvinen
kasvaa julmaksi,
Pyhien turmioksi,
Luomakunnan tuhoksi?
(Daniel 8: 24-25)
/QilinBeijingAhenobarbusFlickr-56a042053df78cafdaa0b5dd.jpg){kind=link}
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar