Sitten sen viime unen ja merten "mezulan"
syvyyden sarkassojen kautta vaellan
ja hain vilahtavat varjot ympärillä käy
Ei hain hampaan valkeutta valoisaampaa näy.
Vaan sitten tuli uni, maailman laidalta,
ja siinä olenkin korkeilla vuorilla.
On laaksoa ja vuorta, louhikkojakin,
ja nurmikoita, heinää, jolla astelin.
Kaikkialta nousee kansaa liikkeelle.
samanlaiset vaatteet on tehty kaikille.
Ei presiis enkeleitä: paljasjalkaiset.
Ei niitä heränneitä: on asut lyhyet.
Kuin sairaaloista paitaa on vaate kaikilla.
Nähdäkseni tarkkaan: ovat nuoria.
Joukko lukematon, nousee vuorilla.
Katse eteenpäin on heillä kaikilla.
Seuraan sitä virtaa. Hieman kyselen.
Mitä, ketä, missä? Missä itse lienen?
Kaikki palvovat , kiittävät jotakin.
Jeesusta tietysti, itse arvelin.
Kysyin vasemmalta Pelastajasta.
vaan kukaan tuntenut ei siellä Jeesusta.
Ihmetellen katsoi minua eräskin
ja itse jonkin toisen nimen mainitsi.
Liekö epäjumala tai guru joku muu.
Tässä tietämystä minulta puuttuu.
Oli oppikirjaa jaettu kaikille.
Virta meni myöskin luentosalille.
Siellä tutustua sai oppiin johonkin
ja sitten virta jatkoi taas jalan, askelin.
Junanrata siinä oli lähellä.
Kyselin jos saisi paluupilettiä.
Oikealta ihmetellen yksi katsoi minua:
Täältä lähtee pois vain pelkkä tavara.
Tavarajuna siellä ohi menikin.
vaan ihmisvirta jatkoi matkaa kuin ennenkin.
Akanoita paljon on unten joukossa.
Tuulen viemää on, jos on akana.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar