NOZZRON 36.( 14.7.2020) ELIA menee pakoon Iisebeliä Hoorebille ja palatessa tapaa ELISAN.

NOZZRON 36. (14.7.2020)   Elia menee takaisin Lain antamisen vuorelle ja palatessaan  tapaa Elisan.  Iisebel uhkaa Elian henkeä. ( Vertaa: Sanoma Tyatiralle).

ELIA TISBELÄINEN, Israelin profeetta

pakeni Galileasta kohti  Siinain Hoorebia.

Sillä Iisebel, kuningatar Samariassa,

oli vannonut  ELIAN tappavansa.          (I Kn. 19:2)

ELIA pakeni Beersheban kautta.

Kaadesh Barnean kinsterin juurella

hän levähti, toivoi kuolevansa

muuta toivomatta.

Kun ELIA erämaahan nukahti

enkeli ELIAA kosketti

ja sanoi: "Nouse ja syö." Jo katsahti Elia: (I Kn. 19: 1-8)

Paistettua leipä, kaltiaista ,

kypsänä kivillä kuumilla

ja täysi vesiastia

pään vieressä valmiina!

(Taivas tiesi- - kai Iisebelin joukkoja

jo oli jäljissä koirineen ratsuilla!)

Väsynyt ELIA söi, joi vähäisen

ja kääntyi sitten takaisin kyljelleen.

Jo toisen kerran Enkeli ELIAA kosketti.

"Nouse ja syö, muuten matka käy pitkäksi!"

Nyt jo jaksoi nousta ELIA jaloilleen,

söi ja joi ja lähti voimissaan matkalleen.

Sen enkelin antaman ruoan voimalla

hän kulki eteenpäin toista kuukautta -

varoen vaaraa Iisebelin taholta,

Baalin ja Astarten pappien kostolta.

Sitten Hoorebilta ELIA mainitaan.

Neljäkymmentä päivää hän oli matkalla

Jumalan vuoren Lain aitaukseen

ylittäen Mooseksen piirtämään rajaviiva-alueen     (II Ms. 19:12, 23-24)
turvaa etsien kätkeytyi louhikkoon,
rotkoon entiseen,
josta MOOSES käskystä
laintaulut veisti itselleen (II M. 34: 1,4)

joihin kymmenen käskysanaa oli kirjoitettuna,

ne, jotka nykyään tuntee jo koko maailma. (II M 34: 27- 28)

Ehkä siihen rotkoon suuren kallion

jonne Herra MOOSEKSEN kerran asettanut on,

kun Hän silloin puhutteli MOOSESTA

ja kulki ohi taivasvoimissa. (II M 33: 11-23)

Siellä luolassa Lain vanhan

raja-aidan vartioidessa

ELIA nukkuu yönsä syvään

turvallisena ( II M. 19: 9).

Mitä sillä aikaa tapahtuu taivaassa

Siitä kerrota ei yksityiskohtia

Saa tiedon hiukkasen kyllä aavistaa, kun lukee

Kirjan kanteen kannesta.

Luoja alkuluomisessaan
levonkin soi , loi itselleen.
"Big Bangin" tapahtuman jälkeen
hienosäätö on yhä edelleen.
Sapatiksi Luoja kutsui sen
luomisen jälkieonin, nykyisen.
Ihmislasten kasvatukseen
Luoja AJAN loi
AJAN kehdon aurinkoon

ja kuuhun palmikoi.
Kun AIKA tuli kehdostaan

se kehittyi, sai hahmoaan,

Se oli irreversibeli

palautumaton, alkuvoimien veli.

Luoja tarkoin huolehti

ihmislasten asioista.

AJAN avulla kaiken kahlitsi.

Ja tähän Hän yhtä ja toista

ainesta solmi ja kokosi

pohjusti ja rakensi.

AIKA se Luojan voimissa

on Taivaan Simpson,

ja omaa palmikkoja.

Luoja taivaan tähtiä asentaa,

Sitä sekunttien ratapihaa.

Vahvan holvin kaartaa, vääntää,

tähdenkulut hienosäätää.

Jos Hän kääntää selän ihmissukuun,

sitoo luodut VUOSILUKUUN.

Sillä aikaa hoitaa sumut,

komeettojen villit humut ,

Jos joskus niistä jokin karkaa,

häiritä voi ihmisparkaa.

Painovoimain salaisuudet

radat taivasvaunujensa

algoritmit meille uudet,

portit rajapintojensa

Luoja yksin ymmärtää,

vain hitusen voimme käsittää.

Silti tahtoo itselleen

YSTÄVÄKSI IHMISEN.

Luonnon voimat suuret vahvat,

tämän puolen oven kahvat,

mustat aukot, plasman aineet,

energiat, voimat paineet-

ymmärtää vain puolittain,

jos ei näe Luojaa lain.

...

Sillä aikaa ELIA

on mustan aukon ovella:

HOOREBILLA toivottaa

itsellensä kuolemaa.

Se jo näkyy taivaassa.

Kääntää Luoja katseensa.

Ihmistähden Eedenistä

avaruuden syvyyksistä

majakkainen jokin hohti

hälyttäen Luojaa kohti.

Siis ELIA on valon tiellä,

vaikka synkeällä miellä.

Palannut pois Kaanaasta,

takana myös Mooria;

on Mooseksen rajan sisässä

luolassa, unessa syvässä!

SANA lähti liikkeelle

Kysymys tuli ELIALLE

"Mitä sinä täällä teet ELIA?"

(Jumala kääni kasvonsa kiireellä

jättäen huolet tähdistä:

Ihmislasten asioissa

nyt enemmän on huolta noissa.

ELIA alkoi jo vastata,

purkaa kaikkia huolia.

Kertoa hengenvaarasta

ja että hän on profeetoista

jäljellä ainoa.                    ( I Kn. 19: 10)

Taivas SANAN toisenkin

edeltä ELIALLE lähetti:

"Mene ulos. Herran eteen, asetu vuorelle" .

ELIA ehtinyt ei edes luolan ovelle

ja jo oli myrsky tulossa.

Oli Jumala ohitse kulkemassa

vaan suuri rajumyrsky ehti edellä,

alkoi vuorta halkoa ja särkeä.

Kiviä luolan katosta

kai varisi siinä samalla.

Ei Herra ollut myrskyssä,

se tuli Herran edellä.

Yrittikö surmata

pimeydet siellä ELIAA?

Vielä myrskyn kannoilla

maa järisee ja halkeaa ,

sisästään leiskuu tulta

kuumaa tappavaa.

Sellaisessa tulessa

ei ollut Taivaan Jumala.

Vaan sitten tuli tuulonen,

leuto, hieno, hiljainen.

Nyt tunsi ELIA: Lähellä on Jumala,

uskalsi luolan suulle arkana,

kasvonsa peitti vaipalla.

Taas kysyi ääni häneltä.

"ELIA, mitä teet täällä?". (I Kn. 19: 13)

Siellä sitten ELIA

saa sydämessään kokea,

ilon suuren taivaisen

Jumala kuulee, tietää kaiken

ja Henki antaa tietoa

myös toisista uskovaisista

ja on valinnut myös ELISAN,

ELIAN työn jatkajan.

Ja neuvoo myös tulevaa

ja mitä tietä palata:

Samaa tietä kun hän palasi takaisin,

tapasi hän ELISA-profeetankin. (I Kn. 19: 13- 20) .

Sisältö:

ELIA menee Hoorebille ja palatessa tapaa ELISAN.

Elia luuli olevansa maailman ainoa jäljellä oleva uskovainen profeetta.

Kirjoitin tästä aiheesta 4.6. 2014 runon (152) ja tämä on aiheen toisto ja versio 2.

14.7. 2020.Uudessa Testamentissa Ilmestyskirjassa sanassa , jonka Tyatiran seurakunta sai, varoitetaan profeetta Iisebelin hengestä seurakuntaa. (Ilm. 2: 18-29).