Otan olkikynäni.
Mihin aika katosi?
Juhannuksen aatto jo!
Kirjoitan nyt. Unenko?
Kirjoitanko pilvistä,
kukkasista, niityistä?
Maisemasta hienosta,
pääskysistä, linnuista.
vai enkelistä joka tuli
silloin kun se halla suli
öinen huurre pakeni
ja takatalvi erkani.
ja se sitten istahti
aidalle ja levähti.
Sitten tuli helle se
Nyt olkikynän esille
otan. Kerron uneni,
kun musta vaunu ohitti.
Olin tässä unessa
kaupungissa joukolla
Kiireesti mentiin jonnekin,
peräkanaa liikuttiin.
Asvalttinen oli tie,
eteenpäin ainakin vie.
Sitten vastaan tulija
mustan oriin vaunussa
istuu vaunun tuhdilla
musta piiska kourassa.
On luiseva tuo ajaja
musta vaate pukuna.
Kantikas ja kiiltävä
on musta vaunu, sileä.
Vilkaisen vaunun sisälle.
Tyhjähän on vaunu se.
Ajaja katsoo minua,
tosin vältän katsetta.
Nopeasti ohitan,
todellakin kiiruhdan.
Tulee vielä vastaani
hieno tallimestari.
vaatteet on kuin kuparia,
kuosia jotain modernia.
Kasvot aivan tavalliset,
tarkoitan: ei enkeliset.
Sitä paitsi purukumia
pureskelee tullessa.
Ohitan vain äkkiä,
Koetan pysyä perässä
tässä perheen joukossa
peräkanaa tahdissa. .
Tultiin sitten jonnekin,
vaan sivutielle poikkesin.
Muut ne pyrki oikealle,
vaan itse menin vasemmalle.
Oli siellä kaupassa
suklaatakin tarjolla.
Siitä sitten valitsin:
vain puoli mittaa mittasin.
Kysyi sitten minulta:
Et kai aivan noudata
ortodoksin tapoja.
En, sanoin, en todella.
Siihen uni päättyikin.
Olkeen kätken kynänkin.
Kylmä suihku virkisti
Auringon hehku lämmitti.
Kahvin kera suklaata
juhannuksen aattona!
Aakkospsalmi vuorossa
se sata yhdeksäntoista.
19.6. 2020 Juhannusaattona. Ps 19 ja 119.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar