NOZZRON 24. (26.4. 2020) Vesi-ihmiset

NOZZRON 24 . (26.4. 2020) Vesi-ihmiset

Kaksi vesi-ihmistä

kroolaa vedessä,

yrittänevät saarelle

jollekin ehtiä.

Edessä onkin saarta,

rannikko rosoinen,

taustana taivaanranta:

jäävuori luminen.

Eivät lie enkeleitä,

kun ei näy siipiä,

ei heillä myöskään voimaa

veden päällä kävellä.

Eivät meren kansaa

ole ensinkään.

Ei ole kalansuomuja,

-pyrstöä, -eviäkään.

Ihan tavallinen

nainen sekä mies

Kuin pelkkää lähdevettä

on aines, kukaties.

Seison rannalla

ja katson taistoa:

Lähdevesi-ihmiset

kroolaavat aalloissa.

Meressä on muitakin

kuin uida polskuttaa,

kirjavissa vaatteissa,

punakelta oranssia.

Ovatko turisteja?

Ei heillä kiirettä.

Vain kaksi vesi-ihmistä

kiitää meressä.

Kuin raikkaan veden hahmoja

he ovat, nainen sekä mies.

Kuin järven, lähteen ainesta,

sadepilven, kuka ties.

Kiire on heillä kasvoilla,

kun merta kroolaavat,

kallioriuttaa rosoista

kohden suuntaavat.

Tuon ainoan maan luokse

heidän tulisi ehtiä

ja lumisten vuorten rinteillä

saada muoto kiinteä

ehkä glasiäärissä jälleen

saada aikaa jatkumaan.

Muuten he katoavat

suolamereen vellovaan.

Mitenkähän he ylittävät

nuo kalliot rosoiset,

auringossa kiiltävät,

kuivat, tomuiset?

Ehkä sydänyönä

kun kaste lankeaa

voi kastepilven mukana

vuorille vaeltaa.

Ja sitten aamun tullessa

kun herää vuorimaa

ja kimmeltelee valoansa

lumihuipuiltaan

lie siellä vesi-ihmiset

valkovaatteissaan

ja aikalisän vyyhdeistä

ne langat  kankaissaan.

En näitä vesi-ihmisiä

edes olisi huomannut,

ellei kirkas lähdevesi

olisi merestä erottunut.

Vaan vielä ei ollut sadetta
eikä  mitään vihreää.
ei kevään ensi vuokkokaan
noussut näkymään.

Muistiin eräs uni parin päivän takaa. 26.4. 2020