Häivähtävän hetken verran
tässä mennä viikolla kerran
unen mieleenpainuvan näin.
ja taas vähän pohtimaan jäin.
Ikinä ennen en unessa
ole nähnyt setä Insaria.
isoisäni Juhon nuorinta,
papin poikaa ja tohtoria,
joka - silloin kun lapsena
satuin olemaan kuumeessa
tai jossakin rokossa
mitä-lie-ollutkin- vaivoja.
tuli kiitäen Porista,
lastenlääkäri ahkera,
antoi neuvot, kuumeen mittasi,
ja kiitäen taas katosi.
Tässä unessa huoneeseen
"Neljäkymppiin" entiseen
hän tuli luokseni
ja kuumeen otsasta mittasi.
Käytettiin sotilaille sairastupana
sitä huonetta sodan aikana
Asui siten sodan mentyä
siellä isäni perhettä.
ja se oli ainut kotitalomme
aivan koko lapsuutemme.
Nyt on poissa jo talo se.
Vain muisto hyvä on jäänyt jäljelle.
Niin muisto myös setä Insarin,
hyvän lastenlääkärin.
Tähän sitten jo heräsinkin.
Hetkin pohdin ja mietiskelin.
Tarkistin lämmön tottakai.
Tietty normaalin tuloksen sain.
Tuli mieleeni. Varmaankin,
tosi vaara on nyt kuten ennenkin.
kuten entisaikoina kansamme,
kun puuttui jokainen rokote.
31.3. 2020. Muistiin sedästäni Insarista, isäni nuorimmasta veljestä, lastenlääkäristä (1907-1986).
Valokuva erästä joulusta , jossa Insar on mukana joukkovalokuvassamme pikkuveljeni sylissään. Kuva on otettu huoneessa "40.".

Inga kommentarer:
Skicka en kommentar