NOZZRON 17 (19.20.2020) Olkikynällä
Aurinkoko aamulla
on kuin iltaruskona?
Kuin syvänpunaa
hehkua
on pilven valli
aamussa.
” Mä katselen
taivaalle idän
jos kointähti
koittaa jo vois”
Vanhan laulun
mielessä pidän;
jospa kirkkaana
vielä se sois.
Vaan idän taivas on
varjostunut.
Eedomista ken
astelee?
Pilvenpatsaana
Bosran mailta
kuten Jesaja
kuvailee.
Pieni enkeli,
Sädekimppu,
ehkä Kasvojen
Säteily,
antoi säteistä
yhden mitan
ja Jordaniin katosi.
Sitä pohdin ja
pohdin ja pohdin.
Istuin rannalle
Kinneretin
ja kädessä kynäni
mitta
oli kalpeaa
olkeakin.
Sillä oljenpätkällä
voisin
rantahiekkaankin
kirjoittaa.
Mitähän
kirjoittaisin,
runon, laulun vai
tarinaa?
Muistiin 19.20.2020
Rannebergenissä
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar