(350) Luukkaan toinen kirje Teofilukselle (A-O)

(350) LUUKAS Kirjoittaa TEOFILUKSELLE  jatkoa

ALFA(1)

Oi, Teofilus--- jatkan nyt,

on ensi vaihe päättynyt

apostolien koulussa.

Mestari on noussut kuolleista!

40 päivää maassa vaelsi,

näyn ja profeetat vahvisti

Neljäntenäkymmenentenä

Omer-ajan päivänä

Lähetyskäskyn annettuaan,

että kaikkeen maailmaan

on todistusta saarnattava

ja sitten Hän on palaava-

Hän nousi pilvessä taivaaseen.

Apostolit jäivät vuorelle.

Öljyvuorelta Siioniin

todistajajoukko palasi:

Pietari ja Johannes,

Jaakob ja Andreas,

Filippus ja Tuomas,

Natanael Bar Talmai,

Matteus (Leevi tullimies),

Jaakob Bar-Alfai,

Siimon Kiivailija

ja Juuda Jaakobin poika

sekä äiti Maria

mukana muut poikansa.

Kun koolla satakaksikymmentä,

oli valinta nyt tehtävä.

Kuka apostoliksi

näistä joukkoon kuuluisi?

Arpaa sitten heitettiin-

Niin Pyhäkössä valittiin.

Kahdestoista arvalla

valitaan nyt kahdesta.

Mattias on nimensä,

Muuta ei sitten tiedetä.

BETA (2)

Odotettiin päiviä.

Monta, jo kymmenettä.

Oltiin koolla, yhdessä,

Siionin vuoren kätköissä.

Tuli humaus taivaasta,

kuin luomisvirta kuohuva.

Hengen virtaa kirkkaana

Elämän vettä taivaasta,

vaan niin kuin Hengen lieskoja,

jokaiselle omansa.

Sai uuden kielen jokainen,

pelastavan todistuksen:

parttilaisten murteilla,

meediaa, eelamia,

Kaksoivirran kielillä

Juudean heimosävyillä ,

Aasian kielillä kaikilla ,

latinalla, kreikalla, arabialla,

Libyan , Etiopian kielillä

ylistettiin Messiaan nimeä.

Myös Pietari, kalastaja,

saa Hengen sanat saarnaansa.

Kansaa päivän illassa

on uskossa kolme tuhatta!

GAMMA (3)

Parannusvoimaa virtasi

myös jokainen apostoli!

Syntymästään jalkavammainen

nousi pystyyn iloiten.

Pietari jatkoi saarnaansa

Pyhäkön pylväsaulassa.

DELTA (4)

Joukko teokraattinen

Pietarin, Johanneksen

jo yöksi yhdeksi

vankikoppiin telkesi.

Mutta ken voi Taivaan Jumalaa

ja Hengen voimaa kahlita?

Siioninkin vuori  vapisi

ja järisi niinkuin Siinai.

EPSILON (5)

On vaarallista kiusata

Herraa, Taivaan Jumalaa.

On tästä muistuttamassa

Ananias ja Safiira.

Ohi kulkiessa Pietarin

sairaat paransi varjonsakin.

Vaan joukko teokraattinen

hyökkäsi hänet vangiten.

Apostolin kahleista

enkeli käy vapauttamassa,

sanoo: Menkää, puhukaa.

Elämän sanat julistakaa.

Pyhäkössä esiin astukaa

ja kansalle siellä puhukaa.

Vaan viha kiivas leiskahtaa

ja surman henki julma saa.

Gamaliel varoittaa

ja vanhain vihaa jarruttaa.

ZITA (6)

Diakonit valitaan

laupeudentyössä auttamaan,

Seitsemän viisasta,

Hengessä altista.

Stefanus, Filippus,

Prokurus, Nikanor,

Timon , Parmenas,

Nikolaus seitsemäs on.

Stefanus, täynnä armoa

on Sanassa, teoissa vahvana.

Viha leiskahtaa vastaansa.

Kuin enkelin ovat kasvonsa!

IITA (7)

Stefanus julistaa.

(Luukas saarnan kirjoittaa:

Vahvistaa veritodistajan.

Myös kivityksestä vastaavan).

THITA (8)

Gamalielin oppilas

Saul on kiivain joukossa.

Seurakuntaa raatelee

benjaminilainen susi se.

Seurakunta hajaantuu,

paikasta toiseen karkoittuu,

vaan julistaa myös sanomaa,

pelastavaa, parantavaa.

Filippus Samariassa,

on evankelista voimassa.

Apostolit sittemmin

vahvistivat uuden opin.

Herran Henki tempaisi

Filippuksen Negeviin

Niin myös Etiopia

saa Taivaan ensi uutista.

YOTA (9)

Saul, susi Benjaminista,

Gamalielin oppilaista

kohtasi valon taivaasta,

kun leiskahti Hengen salama

ja Jeesus itse palaten

taittoi vihan pistimen,

teki lampaan sudesta

ja paimensielun lampaasta,

valitun aseen kantamaan

Mestarin nimeä maailmaan.

Kauas eteen kansojen,

pakanoitten, kuninkaitten

jaeteen Israelin lasten,

Kadonneitten lammasten.

Kuin suomut silmistä putoavat,

niin asiat Saulille valkenevat

Vaan nyt hän on itse vaarassa,

saa lampaana paeta susia.

Barnabas, leevi Kyprosta,

ottaa Saulin kuin karitsan huomaansa.

Pietari Joppen kaupungissa

herätti Tabitan kuolleista

ja Lyddassa Aineas parantuu,

kun krooninen halvaus ohittuu.

Asukkaat Lydda ja Saaronin

saavat uskonsa Herraan takaisin.

KAPPA (10)

Oli Kesareassa roomalaisupseeri

joka syvästi Jumalaa rakasti.

Hänelle ilmestyi enkeli:

Oli kutsuttava nyt Pietari.

Sillä aikaa Henki Joppessa

valmisti, muokkasi Pietaria

ymmärtämään sanomaa,

mitä evankeliumi tarkoittaa.

Se on pelastus ihmiskunnalle,

ei vain Kapernaumille, Juudalle.

LAMDA(11)

Pietari sitten Siionissa

sai puolustaa Jumalan ajatusta,

miten Herra jo tällä ajalla

haluaa Valon   Siionista

virtaavan pelastuslähteenä

maailman kaikilla äärillä.

Taivas haluaa pakanakansoista

ensi hedelmää iankaikkista.

Ensinhän  pelastussanoma

suljettiin kaikilta vierailta.

Foinikian Kypron ja Antiokian

juutalaiset vain saivat sanoman.

Barnabas välimiehenä

vei kreikkalaisille siementä:

Elämän sanaa pelastavaa

ja Herralle syntyi seurakuntaa!

Barnabas Saulin etsi Tarsosta

ja he toimivat Antiokiassa.

Kristityksi nyt heitä kutsuttiin.

-

Sitten tuli nälänhätä Levantiin.

MI (12)

Herodes surmasi Jaakob-apostolin

ja monia muita kiduttikin.

Pietari taas vangittiin

pääsiäisen aikoihin.

Enkeli hänet vapautti

häntä kylkeen sysäsi,

jolloin rautakahle irtosi

ja rautaovi hiljaa aukeni

Herodes oli julmana

ja tahtoi itse olla jumala.

Hänet löi Herran enkeli

ja kuolettava matotauti.

NI (13)

Antiokian seurakunnasta

tekee Paavali matkojansa.

Barnabas Paavali kanssansa

evankelioi ensin  Kyprosta

Markus on hetken mukana.

Hän on nuori evankelista.

Salamiis, Pafo, Pamfylia,

Pisidian Antiokia

ovat matkakartalla.

On saarnat synagogissa.

(Tarkkaan Luukas kirjaakin

synagogasaarnatkin)

Siellä koko maakunta

saa todistuksen sanomaa.

Ikonioniin sieltä siirryttiin

ja synagogassa jatkettiin.

XI (14)

Sitten Lykaonia,

kaupungit Derbe ja Lystra.

Lystrassa halvattu parani.

Kansa luuli Zeukseksi, Hermeeksi

ja tahtoi sitten uhrata

härkiä seppelten kera.

Tuli myös kivien heittäjät,

raastoivat vaatteet, kivittivät.

Derbeen lähti apostoli,

kun tajunta jälleen palasi.

Lystra, Ikonion, Antiokia

saivat seurakuntaohjeita.

Vaeltaen etelä-Turkissa

julistivat Pergessä, Attaliassa

ja Antiokiaan kotiin palasivat

ja viipyivät kauan ja toipuivat.

OMIKRON (15)

Oppiriidoista oli kokous.

Oli olennaisen syvä hajaannus.

Ei evankeliumin tarkoitus

ole pakanakansojen juutalaistus

ja perinnäissääntöihin kietominen

ja tradition kahleisiin sitominen,

vaan puhdistus sydämen uskolla

lunastuksella, pelastusarmolla

ja Jumalan lapseuteen palauttaa

takaisin koko ihmiskuntaa,

että joka aikana Isä Jumala Luoja saa

ensihedelmät joka kansasta.

Kansaa Jumalan nimelle

kadotuksesta Elämän puun tielle.

On Mestari sitten palaava

ja Daavidin majan kohottava.

Ei ikeitä Aaronin pappien,

sääntöjä Leevin sukujen

asetettu pakanakansoille,

vain ne välttämättömät säännöt ne:

”Epäjumalten saastuttamaa

ja haureutta ja verta on kartettava.”

Onhan Mooseksella julistaja

kaikkialla ammoisista ajoista-

Nyt pakanoista pelastuneet

saivat omat säädökset,

ettei liian korkea

 ole kynnys huoneessa

jonne kertyy seurakunta,

lunastettu ihmiskunta.

--

Barnabas Kyproon palasi

kanssaan Markus purjehti.

PII ( 16)

Derbessä ja Lystrassa

on nuori poika vastassa.

On juutalainen äitinsä

ja kreikkalainen isänsä.

Markuksen, leevin, sijasta

on Timoteus sydän alttiina.

Ja seurakunta vahvistuu

ja säädös uusi kirkastuu.

Fryygia, Galatia,

Myysia, ei Bitynia.

Trooas Länsi-Turkissa

ovat matkan varrella.

Enkeli taas johdattaa

kohti Makedoniaa.

Samotrakeen, Napoliin,

meren yli Filippiin.

Tyatirasta Lyydia

on perhekuntaa uskossa.

Perhe vieraanvarainen

majapaikka apostolien.

Oli Filippissä taikuutta.

Sen saivat veljet kokea

Heidät siellä raadeltiin

ja vankiluolaan suljettiin.

Maa järisi ja vankila

avautui raunioina.

Tuli uskoon vanginvartija

ja pesi heidän haavansa.

RHO ( 17)

Amfipolis, Apollonia

Tessalonikan synagoga.

Saarnaa kolme sapattia

lähtien kirjoituksista.

Sitten nousi meteli.

Synagogan esimies jo kärsi.

Yötä myöten Bereaan

mentiin. Siellä Synagogaan.

Sanaa paljon tutkittiin,

oliko totuus todella niin.

Monet heistä uskoivat,

kreikkalaiset vakuuttuivat.

Vaan Paavali meren rannalla

sai lymytä, olla piilossa

ja sieltä yksin Ateenaan

kuljetetaan, saatetaan.

Siellä Areopagilla

kohta hän seisoo, julistaa.

Areopagin jäsenkin

liittyi jo uskovaisiin.

SIHMA (18)

Atenasta Korinttoon.

Priscilla, Akylas tietoon.

Klaudius juutalaisia

karkoitti silloin Roomasta.

Korinttossa telttoja

kolmikko tekee joukolla.

Synagogassa joka sapattina

on keskustelu lunastuksesta.

Tulee Makedoniasta myöhemmin

Siilas ja nuori Timoteuskin.

Herra näyssä vakuutti Paavalia:

”Herran kansaa on paljon kaupungissa!

Älä pelkää, vaan puhu. Älä vaikene.

Olen kanssasi. Sinua suojelen.”

Vuoden ja kuusi kuukautta

saatiin siellä kuunnella Paavalia.

Mutta Gallionin aikana

pahoinpideltiin synagogan johtaja.

Nyt lähti Paavali Syyriaan.

Pirskilla ja Akylas mukanaan.

Nämä jäivät Efeson seurakuntaan

ja Paavali jatkoi Kesareaan.

sieltä Jerusalemin kautta palaten

luo Antiokian lähettiseurakuntien.

Efesossa Apollos Akylaalta saa

syventävää Hengen tuntemusta.

TAU(19)

Paavali sitten Efesossa

pitää kaksi vuotta Tyrannuksen koulua.

Joka päivä siellä runsaasti keskusteltiin.

Kaikki Aasia sai kuulla sanomaa niin.

Parannusvoimaa Paavalin vaatteetkin

vaikuttivat: Tauti vain pakeni!

Herran Sana sai juurtua, vahvistui.

Ja Seurakunta versoa, voimistua.

Sitten siirtyi eteenpäin Paavali:

Suuntana Akaia, Siionkin.

Myös Rooman hän nähdä halusi,

kun Siionista palaisi.

Erään epäjumalattaren palvelijat

olivat siihen aikaan meluisat.

IPSILON (20)

Salahankekin oli matkalla.

Paavali muutti suunnitelmia.

Joukko jaettiin kahtia

(Luukas itse oli toisessa joukossa).

Luukas tuli laivalla edeltä,

Paavali maitse jäljissä.

Trooaassa sitten tavattiin.

(Eutykus ikkunalla nukahti!

Putosi unen vallassa

kolmannesta kerroksesta.

Paaavali rukoili puolesta

ja poika lähti elävänä kokouksesta).

Matka Assosta yhdessä Mityleneen

Samoon ja Miletoon edelleen.

Miletossa oli kokous rannalla.

Tuli Efesosta sinne vanhimpia.

Paavalin jäähyväissanoma

lohduttaa Efeson seurakuntaa.

FI (21)

Koos, Rhodos, Patara,

Foinikiaan menevä laiva.

Kypro vasemmalla, Syyriaan.

Sitten Tyyron satamaan.

Tyyrosta Ptolemaiksen satamaan

ja sieltä sitten Kesareaan.

Evankelista Filippus majapaikkana

Luukkaalla on ja Paavalilla.

Agapus siellä ennustaa,

että edessä on jotakin vaikeaa.

Jerusalemissa uskovat iloitsevat:

Jaakob, Jeesuksen veli, ja vanhimmat.

Ensihedelmää Kreikan kansasta

uskovia on Paavalin mukana!

Paavali uhraa uhrinsa

ja noudattaa Mooseksen lakia

On puhdistuspäiviä seitsemän

ennenkuin Pyhäkköön astuisi hän.

Vaan tuli suuri meteli.

Koko Pyhä kaupunki kuohuili.

Paavali heti vangittiin,

egyptiläiseksi häntä luultiin.

CHI (22)

Hebreaksi Paavali todistaa:

”Miehet, veljet ja isät, kuunnelkaa!”

Hiljaisuus oli valtava,

kun Paavali puhuu kutsumuksesta.

Mutta kansa ei voinut käsittää

Heti Paavalin tahtoisi hävittää.

Rooman kansalaisuudellaan

hän sotilailta itseään puolustaa.

PSI (23)

Paavali neuvoston edessä

todistaa omantuntonsa tiestä.

Tuli riitä puolueitten välillä.

Toiset eivät usko edes enkeliä,

ei Henkeä, ylösnousemustakaan,

siis tuskin uskovat edes Jumalaan.

Yöllä Herra Paavalille ilmoitti:

Ole turvallisella mielellä.

Todistat Roomassakin!

Paavalin sisarenpojalta

kasarmiupseeri sai tiedon ansasta.

Kaksisataa sotamiestä valmiina,

seitsemänkymmentä ratsumiestä hevosilla,

keihäsmiehiä heitä on kaksisataa-

niin Sanoma lähtee Siionista kiitorataa!

OMEGA (24)

Luukas tässä kirjeensä lopussa

seuraa tarkasti oikeuden jakoa.

Viisi lukua kokonaan

on tätä oikeudenkäynnin asiaa vaan.

ennen kuin Paavali on Roomassa

ja opettaa ja todistaa Herrasta.

Luukas seuraa Paavalin mukana

ja kuuntelee tarkasti opetusta.

(Ennen äkillistä poismenoaan

kerrotaan

Filippin seurakuntaan Paavali

määräsi Luukkaan).

JATKO:

II KIRJE TEOFILUKSELLE ( Apostolien teot)

 http://www.scripture4all.org/OnlineInterlinear/NTpdf/heb1.pdf

Luke's presence in Rome with the Apostle Paul near the end of Paul's life was attested by 2 Timothy 4:11: "Only Luke is with me". In the last chapter of the Book of Acts, widely attributed to Luke, we find several accounts in the first person also affirming Luke's presence in Rome including Acts 28:16: "And when we came to Rome..." According to some accounts,^[who?] Luke also contributed to the authorship of the Epistle to the Hebrews.^[12]
Luke died at age 84 in Boeotia, according to a "fairly early and widespread tradition".^[13] According to Nikephoros Kallistos Xanthopoulos (Ecclesiastical History 14th century AD., Migne P.G. 145, 876) and others, Luke's tomb was located in Thebes, whence his relics were transferred to Constantinople in the year 357.^{[citation needed]}