(324) Arkin asiaa

( Shuw Halom): Arkin asiaa

Sadekatoksessa

metsätien varrella,

varjon puolella

odotan bussia.

Vaan tulee laaksosta

poni ruskea.

Ilman satulaa

ylös kiiruhtaa.

Katson metsään päin.

Metsä rytisee

Kuningashirvi sieltä

meitä lähenee.

Kruunu hirvellä

on suuri, valtava.

Hirvi kokonansa

on harmaan valkea.

Se katsoo silmiini.

Kuin puhuu huulillaan.

Vaan en käsitä

hirven sanomaa.

Ei mahdu katokseen

hirvi mahtava.

Kääntyy metsään päin -

aikooko potkaista?

Etsin turvaa jo

katoksen nurkasta.

Ei, vaan etukaviot

hirvi kohottaa

kuin meitä puolustain

päin metsää  kohoaa,

nähden jotain vaaraa

 metsästä tulevaa.

Tämä uni tähän

sitten katosi

Toinen uni jatkuu

On siinä norppaakin.

Kaksi norppaa tiellä

pyrkii kotiini.

Saimaan norppiako,

en tunne tarkasti.

Ne ovat ne eläimet,

sireeninnahkaiset,

joista kerran tehtiin

päällimmät  peittehet.
(On niistä toisella
kaula korea,.
kaulanauhana
pelastusrengasta.
Sen päästin sisälle
se oli nälkäinen,
jugurttia kai
annoin syödä sen)

Arkin päivät jälleen

ja kertyy luomakunta

etsii turvaa uutta.
...

Siis tämä on vain unta.

Oli unessa joku vieraskin
ja siinä muisteltiin:
Vanhoja valokuvia
koulusta katseltiin.
Puoli vuosisataa
kuvin vilahti,
Koululuokassa
tutut nauroi niin.

Oli kuvissa Hentun Liisa.

Puntin Paavokin reunassa.

Juortanon Jussi oli

tuolla nurkan takana

ja Isotalon Antti

se liinaharjainen

naurava ja iloinen

ja niinkuin entinen. 

24.11. 2016, 15.12. 2016