(323) Toinen ajatusviiva

Tuomiosunnuntai ohittui.

Kotona istuin ja kuuntelin

kirkosta saarnan ja tunnustuksen

Nikean sanoin sen lausuinkin.

Sitten pohdin vakavasti,

miten on laita uskossa,

vieraalla maalla ja kotikirkosta,

suomalaisista kaukana.
...

Unessa yöllä palasin jälleen

kotikirkkooni Pirkanmaan.

Saarnatuolin juuressa vasemmalla

katselin sitten tapahtumaa.

Istui pappikin papin penkissä.

Kuka on siellä kirkossa myös?

Eikö tuo ole Laatokan Maria,

aina ahkera isäni työss?

Alttaritaulu edessäin, toinen,

se, jossa on säteitä taivaasta

ja Jeesus rukoilee  katsoen ylös

ja säteet valaisee kasvoja.
...

Vaan mitä tapahtuu kirkon edessä?

Pappi kääntyy ja katsahtaa.

Sitten olalleen Marian   sieppaa

ja alttarin eteen asettaa.

”Nyt sitten Maria   siunataan!”

sanoo pappi, ja Maria  on polvillaan.

Taulussa kohdalla säteiden

kuin pölynimuri suuri on valkoinen.

Pölynimuri säteistä irrotetaan

ja se alenee, lähestyy maailmaa.

Mutta nyt - se olikin unta vaan !!!

Käyn vuoteessani jo istumaan.

......

(Ja sitten päivän tultua,

ostin mattopiiskan ja puunivahaa.

Matot piiskasin, puunasin lattian

poistin jokaisen pölyhahtuvan).

–

Ps.
 Se alttaritaulu oikealla

kuvasi Mariaa Golgatalla.

Vaan tuli mieleen. Taivaassa:

tarvitaan Majoja,  Marttoja
ihmisiä,  olevaisia
 nykyaikana vaikuttavaisia,

sillä  askareet naisten tavalliset

ovat taivaan silmissä arvolliset.

Luotiin ihminen aikanaan tomusta

Kaikkinäkevä on Luoja, Jumala.

Jos ihminen loppuisi kirkosta,

Luoja luoda voi uusia tomusta.

Sinapin siemenkin uskoa

ja Sinappipuukin voi versoa!

Kirj. 22. 11. 2016