Runot 43 - 63

                          43. Vaskikello on ilman kieltä    (043) Vaskikello ilman kieltä

Pienen pieni enkeli

Lumivalkoinen

Siipiväli korkeintaan

kämmenleveyden.

Aikaa tuskin ollenkaan

Kuin kiiltokuva vain!

Mitä tahtoo sanoa

ja mitä tekee vain?

Iso vaskikellonen

on sen edessä.

Sitä lyö se enkeli

kuin hengenhädässä.

Kieli puuttuu kellosta.

Minne jäänyt on?

Tuskin ääntä vaskesta.

On kello levoton.

Se värisee, se tärisee.

Vaan ei voi kumista.

Ei heilukaan, ei liikukaan.

Voi hiljaa haljeta.

Mitä pikku enkeli

tahtoo kertoa?

Kirkon vaskikellohan

on aivan sanatta.

Kirjotettu 1.1. 2005  Siirrän erikseen nimellä Vaskikello ilman kieltä  , 7.12. 2015.

• 44. Materian alkuluomisesta. (044) Materian alkuluomisesta. AINE ja AIKA. )

Oliko Luojalle helppoa
muovata alkukaaosta,
kun aine rupesi olemaan
jättäen olemattomuuttaan
ja taisteli  niin kuin olematon
ja oleva;  aina ne  riidassa on.

Oli aluksi kaikki kohdallaan,
myös taivaissa, ennen materiaa.
vaan mitä lie siellä tapahtunut,
jokin kardinaalilankeemus,
ja itsestään erotti Jumala                              (Juuda jae 6, 2Piet.2:4)
pois kerubijoukkoa langennutta.

Ja silloin kai siinä tapahtui,
että ainetta   aikoihin erottautui,
sillä hidastuessaan täydellinen
jarruttuu aineeksi valkeuden.
Luojasta poistettu saatana                              (Hes. 28: 13-15)( Lk. 10:8)
sinkoutui aineeseen  taivaasta.
 ja koetti    saada hallintaan
tämän  maailman kaiken materian.

Se  merissä möyrien raivosi                              (Ilm. 12: 7-18)   (Ilm. 13)
ja myrskyissä riehui ja eteni
ja milloin  myös  löysi olennon
alttiin, niin otti asunnon.
Käärmeenä joskus  luikersi,
tai petona  muita raateli,
ja joskus myös ihmissydän on
sen asunto, julma ja tunnoton.

Oliko Luojalle helppoa
luoda ihminen tomusta,
odottaa kauan  ja toivoa
ystävää tomujen  joukosta.
johon voi puhaltaa  Henkeään;
jonka  vie ikuiseen elämään?

Saatana  kiersi maailman rataa                                  (Job. 1:6-7)
kateus ja  viha katseessaan.
Välillä tulta ja  rikkiä sataa,
kiljuva leijona  luonteeltaan.

Jumala rakentaa pelastusta,
Taivaalleen sekä Luoduille
Sanoman kantaja laudanpätkän
aineella  pelastui saarelle.                                              (Ap.t. 27: 44)

Kirjoitettu 21.2. 2013. Viitteet 7.12. 2015.

45. Ihmisen peruskysymyksiä Luojalleen. (045)

A

On ollut eräs ongelma aikojen ihmiskunnassa
ja sitä pohtii vieläkin tämä sukupolvikin.
Lie kertoja jo monia selitellyt Profeetta
ja läksy päälle läksyjen on pinkka  vastauksien.

Vaan ei, vain vuosi, viikko taas ja sama ongelma on maass´:
"Kuin mont´ saa olla vaimoa yhdellä ukon alulla?"
Tai joku kysyy toisinpäin ja kyselönsä antaa näin:
"Kuin monta kertaa erotaan ollen oikeassa vaan
ja kaikki lakipykälät on puoltavat ja pätevät? "
(V M 29: 22- 29) 

Ja osa vielä mellastaa  kuin ennen Nooan aikoja
Kuin tarinoissa, saduissa  on kaikenlaista tarjolla.

Myös joku kysyi Herralta: Niin oli ensi alussa,
ett´ mies ja vaimo perheen luo ja kuvan Jumalasta suo,
kun rakkaus heitä yhdistää. Niin  syntyy uutta elämää.
  (Mt. 19:8) 

Häviää jos rakkaus, kadoten kuin  kuin tuulahdus,
joka hetken pilven vie, niin  autioituu kotitie
ja ohdakkeita, tappuraa vain tuottaa  kotimaa
ja siinä mikä versoisi, jos halla  kaiken tuhosi
On taivaan öinen kauneus  vain   ikiautius.

Jos lapsi leipää pyytämään, vain kivi sitten kädessään.
Jos lapsi kalaa haluaa, niin käärmeen sitten kaluaa.                    ( Matt. 7: 10). 
Jos sitten sielu eron maan, taas tulee Sanan kuulentaan
selittelee , väittelee,  lopuksi   päivittelee
ja ajan kulkuun vetoaa:  Jo mennyt sukupolvia
on sellaisesta käskystä jo  yli kuusikymmentä!.
                                                                                                (II Piet. 3 luku; I Joh)
B
Jeesus tarkkaan selitti. Ei taivas ole kaupunki          (Lk. 20: 34- 39)
kuin täällä, aineen kahleissa,  biofysiikan laeissa.
Luomistyössään Luoja loi genomisen ihmetyön,
joka sitten replikoi kautta aioonien yön.
Myös aivan niissä puitteissa
jotta uutta syntyisi ja ihmiskunta eläisi.
on  LUONNON luonut Jumala

Myös nykyajan tiedemies ne Luojan ilot tunsi, ties.
On  aina aivan mahtavaa, kun luo jotain parempaa.
Ja jos vain tieteen vallassa, ois aikalisää hankkia,
niin kyllä sitä itsekin viissataa vuotta lisäisin.
Sai ENOS Seetin pojista ysi-nol-viis elinvuosia (905)..                (I M. 5: 11)
 Vaan nyt on kuten tiedetään: Noin sata vuotta enintään
täällä elää tavataan matkalla uuteen maailmaan.

Niin on se vain, ett´ Ikuisuus on olennoltaan jumaluus.                  (Snl. 8: 23)
Vaan moni sielu toivoton luulee: Pelkkä AINE on.
Kun sitten aine purkaantuu, niin sielu loppuu, sulautuu
universaaliin  unohdettuun  menneeseen
eikä ole persoonaa, ei nimeä, ei vastuuta.
Vain kromosomi elon jatkaa, replikoi ja jatkaa matkaa.

Ikuisuus on kuitenkin sinetöity sieluihin.                                        (Snl. 3: 11)
Siinä Luojan salaisuus: On joka sielu henki uus.
Hän tuntee kaikki nimeltä ja tutkii myöskin geeniä.
Sillä kun Hän töitä antaa, rahkeen mukaan voimaa kantaa.
Vain yhtä toivoi alussa luodulta ihmisparilta:
Lisääntykää, täyttäkää maanpiiri, hyvin käyttäkää
sen  lahjat ihmisille luodut, avaruuden sisään suodut.                      (I M. 1: 28)
              
Ei mies synnyttää voi lapsia. Ei edes itse Jumala.                           (I M. 1: 22)
Sen opetti Hän sanassa, tarvittiin siksi Maria.
Ja tässä onkin salaisuus, monille ehkä sana uus.
Mariat naiset maailman voi vihastuttaa Jumalan,
jos eivät tahdo  lapsia eikä sukupolvia.
Jos oisi neitsyt Maria tokaisut .Ei,ei lapsia !
Niin ei koko Joulua nyt olis meille tulossa.                                    (I Tim. 2: 13-15)
Ei Maria estänyt Jumalaa pelastamasta maailmaa.

Pelastus on rakennus, jota Luoja rakentaa.                             (Ef.  2:19-22)
arvolliset  kokevat  jo uutta maailmaa
sinne aina pyrkivät ja siksi   tärkeää
kaikki ohjeet  Raamatun. On   usko järkevää.                           (Rm. 12)

(Ps. Kyllä sitä tiedetään, että Marsiin pyritään
uutta siellä  maata luomaan-
aate jääköön  Luojan  huomaan.
 Mielelläni  uskossa, tänne Maahan jään.
(Tuskin Luoja tarkoitti,  että  paratiisin Maa
aivan koko galaksia meille tarkoittaa.?)
Miten paljon Maahan  kuuluu systeemissämme
tässä meidän Solaarissa, selitäpä se.
Onko  Mars jo Luojan taivas  vai soraa  systeemin,
 joka kuuluu Maamme kanssa  ihmistontteihin?
              
 7.12. 2015, 8. 12. 2015  Tähän asti siirretty muokattuna  alkuun. 8.12. 2015
c


LUOJA Dee-än-aata (dna) muokkasi ja ihmiskuntaa ehosti.
Se  kaunistui ja sivistyi ja oppi, luki, kehittyi.
Se toimi! Luoja lepäsi. lain sääti, väliin epäsi.
Neuvot hyvät antamalla, Kotkan siivin kantamalla                (V. M 32: 7_11)
yli maitten mantujen kylvi ihmissiemenen.

Myös jatkuu Sanan kylvötyö ja saarnaajien tähtivyö                (Daniel 12: 3) (Jes. 52: 7)
ajat toisiin liittäen kantaa neuvon etäisen.                                 ( Rm. 1: 1-7)
Meille käteen Kirjan tuo, elon kuvioita luo.                              (Mk. 16: 15)(Lk. 24: 45-49)

Vaan yhtä vihaa Jumala, hylkäämisen pahuutta                         (Malakia 2:16)
ja siitä Sana salamoi, niin että aivan korvat soi.                   
Malakian kirjassa karjuu Taivaan Leijona,                               (Hes. 1: 10)
rymisee ja viskoo rapaa, karsii väärän  neuvon tapaa. 
Kaikenlaiset keksijät ja Herran lakein  kiertäjät
siinä  jauhaa  leuoillansa, karjullansa, kiljullansa.

On Kiivas Taivaan Jumala niin kuin mies on vaimosta.             (Hoosea 3: 20)  
Niin on Henki Jumalan. Ei muutu, murru konsanaan.
Siis  yhtä vihaa Jumala: hylkäämisen pahuutta.
Ja siinä taivaan vaa´assa on kuninkaatkin turvassa
ja yli pappein kovuuden on Daavidille suotuinen.                     (V M. 17: 14- 20)
Lievin  on se lankeemus, se rakkauden kompastus.
Sitäköhän Mestari,  Pyhäkön tomuun kirjoitti,
kun asiassa kahdesti   äänettä  Sanaa  ilmaisi?                          (Joh. 8: 6)

Niin. Aina tosi vaikea lie kysymyksiin vastata                          (Rm, Kor, etc.) (Piet.kirjeet) )
aivan sanatarkasti.  Myös väliin Taivas leimuili.
Seitsemänkin ukkosta joskus ratkoi pulmia.
Vaan kaikkea ei kirjata, sanoi Neuvonantaja.                            (Ilm. 10:3-4).

24.2. 2013 .  Viitteet 8.12. 2015.

46 Marian ura Elämän Rabbiinin Äitinä    (046)

Maria oli ihmeellinen.
maailman äideistä jättiläinen,
suojasi vauvansa kuolemalta,
turvasi vieraitten oppien alta,
lapsuuden antoi oikean, hyvän,
isien uskon syventyvän,
suojasi kodin kuin kuninkaan linnan,
antaen nuoruuden kaunihimman.
Äitinä  kuin Juudan leijona
ja Josef- Marian suojana.

Jumala viihtyi Nasaretissa
salassa kylissä ,(Sebulonissa)
viihtyi seurassa hurskaiden
Pyhän Maan perheiden hiljaisten.

Loi Maria kodin rauhaisan,
Joosefin, lastensa onnelan.
keskessä pienten pirpanain eli
Jumalan Poika. On Isoveli.
Seitsemän pientä pirpanaa
Jeesus kuin Daavid paimentaa.

Marian Poika, Esikoinen,
on Isoveljenä Uskollinen.
Pienille siskoille, veljilleen
taivaista sanomaa kertoelee,
sillä lasten on Taivasten Valtakunta,
vaikka on vieraille pelkkää unta.

Näin varttui Rabbiini elämän uuden,
elämän ainaisen, ikuisuuden.
Jumalan silmäteränä aina,
Marian Poikana, Taivaan Laina.
Hän loi Uuden Liiton kansaa
murtaen kuolemaa, vihojen ansaa.
Hän poisti kirouksen luoden uutta
Aaronin, Zaadokin,  siunaavaisuutta.

Jeesuksenpikkuveljet kin saa
kirjeensä lyhyen  kirjoittaa.
Juudan suvussa tapana
 ei ole  sanoja tuhlata 
Jaakob ja Juuda - ne Henkeä
on  hellältä Isoveljeltä.

Kirjoitettu 23.12. 2012
Viite Jaakob, Juuda.
8.12. 2015

47. Kun vain valkoinen kivi on valona. (047)

On meillä sota hirveä
eikä Pyhä Yrjänä
meistä ole yksikään,
kun syvyydet käy jylläämään.
Vaan on aika katsastaa
niinkuin Daavid joukkojaan,
ett´ karitsaista pienintäkään
syöverit ei yllätäkään.

Sotaa ei voi käydä yksin,
nukkuen tai käsityksin,
eikä  myöskään vähätellen,
kuvitellen, ähätellen.
On meillä sota hirveä.
Ei Kuolemalla järkeä,
Ei Tuonelassa neuvotella,
Manalassa ajoitella.

Nyt on: Tänä Päivänä.
on vielä Aika, Elämä
ja virtaa Armo Jumalasta
kutsuu kuolon varjon maasta.
Elon polun taivallukseen,
joka johtaa taivaan ukseen.

Joka valonkantaja
luo lisää taivasvaloa,
vaikka tuima tunnoton
on viima vihan valoton.
On Elon liekki kädelläsi
sit`varjele kuin sydäntäsi.
Öljylamppus kunnosta,
kun olet  taivasmatkalla.

Vaikk´ ois valo lampussaan
himmeä kuin  kivi maan
kivi  pieni valkea,
se, jonka sait sä Herralta,
se, jossa on sun nimesi
se, jonka Herra tuntevi,
on valkeus se vähäinenkin
taivassuunta toisillenkin.

23.12. 2012

48. Viheriöikö viikunapuu? (048)

Kevät on jälleen tulollaan.          
Päivä on kääntynyt kulmillaan.
Kohta on kukkia tarhassa.
ja mahloja puitten suonissa.
Hanki jo  kohta väistynyt on,            (KV. 1: 11)
Tuuli taas leuto ja viimaton.

Vaan meillä ei kasva viikunapuu,
viini, granaatti tai jokin metinen muu,
josta laulaa Kuningas Salomon
silloin kun talvi ohitse on.
Me ostamme viikunat kaupasta
ja nielaisemme ne rauhassa
ja ne tuhannen viikunan siementä
sen sileän tien  on hävinneinä. 
Ei niistä voi taimia kasvattaa
tai ennusmerkkejä uumoilla.
Ja moni  se nielee jo raakileen
ja varhaisviikunat hotkaisee.                  (Miika 7:1)

Viikunan kylvää, ken taitaa sen                  (Snl. 27: 18)
omaten kärsivällisyyden                              (Aamos 7: 14)
ja odottaa kiertoja tuhanten kuitten
ylitse autiomaitten ja luitten.
Milloin ne siemenet taimen saa
ja kasvuaikaakin rauhaisaa
ja seurassa villiviikunain
keväthedelmää kantaa taas ajoittain
sitä vihreyttä,  jota tarkkaillaan                  ( Aamos 8: 2; Aamos 9: 13-15)
josta maailman aika käy vaihtumaan
ja lähestyy korjuu elon sen,
joka on iankaikkinen?                          (Mt. 24: 32  Logiikan  järkeä).                         

30.12. 2012
Viittet. 8. 12. 2015

49. Pajupuu virran varrelta (049)

Niin, jokainen ei ole Viikunapuusta,
Öljypuusta tai jostain muusta,
mikä kirjoissa Salomon kuninkaan
Korkeaveisussa mainitaan. 

Pihlajikoista Suomen maan
moni Pajunkissakin vaeltamaan
on lähtenyt luokse Öljypuun
ja jalon Raamatullisen Kasvin muun
ja tavannut tuulissa erämaan
Pyhän Maan Ohdakkeet alallaan,
Kaislat suolaisen rannikon
ja Kierivät Pensaat aavikon. 
Tuulessa tuimassa Teimanin
kun juoksee perässä Pensaankin,
niin tulee mieleen, tottakai,
onko tää todella totta vai.
Jossain voi tavata Viikunankin,
yksinäisen ja vahvimmankin
Kaikista Puista, joita on
versonut hiedasta aavikon:
Tuuhea lehdiltään, vahva ja vankka,
auringon suoja, kun helle on rankka.
Oksat  on vahvat kuin käsivarret
kantaen lapset kuin hirsiparret.
Viikuna suojaa korkeasti,
suojaavaisuus ei ole sen lasti. 

Näin kirjaa Pajupuu Pohjoisen

varrelta virran tavallisen.

KV 1:17

Kirjoitettu 30.12. 2012 .
Päivitetty 20.3. 2013 

50. Kevät tuuli  (050)

Tuuli puuta heiluttaa,
vaahterassa kohahtaa
Kaikki lehtikämmenet
vilkuttaa kuin ihmiset.

Katsoo lapsi iloissaan,
puulle alkaa vilkuttaa,
nauraa ilon heleää
ja Aurinkokin kimmeltää.

Tuuli kulkee kulkuaan,
missä tahtoo, vaeltaa.

Kirjoitettu 6.3. 2011
Omistettu Julielle.

51. Aika valuu   (051)

Aika valuu niin kuin valkosanta vaan.
Ei aikaa  koskaan saada palaamaan.
Niin kuin kierii kehrät Universumin,
niin historiat kiertyy kirjakääröihin.

Löytyy käärörullaa  kaikkialta ,
voi niitä availlakin tomun  alta.
vaan koskaan aikaa ei saa palaamaan.
vaan joskus pysyy PÄIVYT  alallaan
ja joskus KUUHUT  jättää kuljennan
Kai vaihtaa kiertosuuntaa kehrät maailman?

Tai Luojan jalkain astinlautana
Pilvenplasma jälleen matkalla?
Galaksien maitomeri ahdistuu
taivaanmeren glasiääri  muodostuu
ja  kuin silloin kerran  Aahaan kellossa
varjo palautui  kymmenen  astetta.  (II Kn. 20: 11)

Niin tärkeää on usko Jumalaan
ja Pelastuksen tuonti ihmismaailmaan,
että  Luoja  siirtää suuren  tähtitaivaan
kun antaa avun ihmiskunnan vaivaan.

Näki kerran aikaan JOOSUAN
kansa holokaustin vaara uhkaavan.
Pimeyden voimain ruhtinaat
hallitsivat  Pyhät Kaanaan maat
ja silloin pyysi  Jumalalta JOOSUA      ( Joosua 10: 12)
lisäaikaa  voittotaistossa.
"Päivyt  Gibeassa alallansa!
Kuuhut  Aijalonin laaksossansa!"

Niin pysyi  aloillansa kehrä, Päivyt nyt.
Viime säteensä kuin pronssiin piirtynyt
Niinkuin kirkas  tinalautanen
myös  Kuuhut paikallansa hetkisen.

Miten tänään on? -  Jos  tarvitaan
niin saman rukoilla  voi vielä uudestaan.
Vaan nyt  huomioida täytyy työs
suhteellisuusteoria myös.

Kirjoitettu 2.6. 2010
8.12. 2015 

52.  Mikä aika nyt on ? (Daniel 9).   (052)

Mikä aika nyt on? Meri on rauhaton
Joka tuuli on valveilla, myrskyjä on.        (Daniel 7:1-2)

Meri kansoja on,, kansanheimoja on.
joissa Jumala vielä  on tuntematon.          (Daniel 7:3)

(Ps.
 Merikalastamaan sitten myöhemmin
Jeesus Mestarin käskystä   lähdettiin.
Näyn spesiaalin sai  myös Pietarikin
Se juuri ennen merimatkaa näytettihin:
Siinä näky taivainen ei ollut  ahven pienoinen
eikä hauki kotomaan  eikä jokirapukaan)

Meren kuohuista saa aina vain pedompaa,    (Daniel. 7:
ensin siipistä leijonaa, raatelevaa.
Sitten karhun hahmoista horroksestaan
rupeaa  unesta valveutumaan
Kun herää on   luut vielä hampaissaan
ja  se raatelee  kansoja mantereen maan.
Meren kuohuista  saa yhtä vain  pedompaa.
jo pantterin hahmoa valpastuvaa
ja päitäkin  sillä on mitalla.
ja se lentää kuin korppikotkat  taivaalla.
Petomahdit kaikki ne heränneet
oli ihmismuotohon kerääntyneet.
Petoluonteiset hallitsi, kauhisti maan
päivän noususta hamaan jo pohjolaan,
idästä länteen ja etelään,
autiomaista kentille jään.
Vaan petoihmiset kolmet nuo heränneet
oli vallaltaan vielä rajoittuneet.

Vaan meren kuohuista neljäskin            (Daniel 7: 8)
kohosi mannerten piirihin.
Se oli kauhea, hirmuinen
ylen väkevä, hampailta rautainen
eikä luonnossa ollut vertoja sille
Uli kauhea, uusi se ihmisille.
Ja se söi ja se murskasi kansat maan
ja se tallasi paenneet jaloillaan.
Se oli julmempi luonnon petoja,
Se oli monien kansojen tuhooja.

Ei kelvannut sille tuhota
vain maan piirin ihmisten kansoja.
Oli  sillä kymmenen sarvea,
Herjan henki yhdestä  sarvesta
ja se puhui niinkuin ihminen
jonka suu puhuu  taivasta pilkaten
ja silmillään etsi  se  elävää
ja vainosi pakoon pyrkijää.
                                                        

Ja mitä sitten tapahtui? Lue Daniel 7:  9-28)
Kirjoitettu 27.9. 2010.
Päivitys  js Ps. lisäys. 8.12. 2015 

53. Pyörä  (The Wheel, Oofen). (053).

Pyhä Maa, Pyhä Maa
kallioita , vuoria

Puronotkot, laaksosi
autiona vieläkin.

Unessani olen siellä
Galilean vuoritiellä.

Sinisenä idän ranta
kukkulaa ja vuorta kantaa.

Usvapilvi laaksosta
nousee, lännen sumuna.

Teräspyörä valtava,
tuulen myrskyn sitova

oli puronotkossa
niinkuin vahvaa malmia

Suuren pyörän vanteessa
oli niinkuin kelloja

ja kahlittuna vanteessa
myrsky koski kelloja.

Unessani katselin
kun pyörä oli eessäni.

Vuorinotkoin välissä
seisoi pyörä kiiltävä.

Vaan se oli tuulinen,
hurjan myrskyn tapainen.

Pyörä oli paikallaan,
yksi jättipyörä vaan.

(Jossain Sebulonissa
 Galilean  vuorilla).

20.10.2010.

8.12. 2015 Tein  sille jotain suomalaista sanaaja löydän sanat " tuulikellot"ja "intiaani-unisiepparit",
jotka vähän näyttävät tätä uneni  myrskypyörältä. . 

54. Rooman matka 2006      (054)

Tulin äärestä maan, sen varjoista
ja metsistä, luonnon helmoista.
Vei matkani  taas yli pilvien,
hohtavan jylhien alppien.
Oli sitten  edessä kaupunki,
ja seitsemän vuoren siluetti.
Sinivuoria sitten lähestyttiin
ja kaupungin keskelle pysähdyttiin.
Kuin vuosituhat ja kaksikin
vain  silmänräpäys ja toinenkin.

Oli edessä katakombien maa,
Via Appian kivetkin ennallaan.
Keskeltä pinjojen kohoaa,
ikivanha keisarihallinnon maa.   (Ap.t. 28: 14-31)
Vierellä huikean  modernin
on pylväs tai patsas antiikin.
Syvällä Tiber on uomissaan:
sorsapoikue  siel´ elää huomistaan..
Rooman seitsemän kukkulaa
on ikivanha ja aina nuori maa.
Rooman jylhiä muureja
kiertelen karttani kourassa.
Laaksosta tiedän, täälläkin
oli kirkko Herramme  apostolin.
Rinteet ja laaksot ne kulkeneet   (Ap.t. 23: 11), (Rm. kirje), (Hebr  13: 23-24),(Apt. .22: 29)
on Pietari, Paavali. Julistaneet .   (I. Piet. 5: 13),(Ilm. 14:8), (Ilm. 11:8)

On kirjettä monta, ne tiedetään.
ja Jumalan nuhdetta siedetään.
Niin tehtiin Roomasta kaupunki,
jossa Jumalan Sana asusti.
Taivasten Valtakunnankin
Avaimet sille annettiin. 
Sinne  pysähtyi Hengen  valjakot,
Taivasvaunut ja Zebaot.
Siitä kertoo vieläkin Pyhä Maa,
Sen pylväät taivaaseen kohoaa,
ja kohoaa muisto profeettojen,
apostoleitten ja piispojen.

Keskellä pylväitten kolonnaa
saan, kaukaa tullutkin, katsahtaa,
vuosituhanten muistomerkkejä,
kerubivaunujen liikettä.
mikä Roomaan varjona heijastuu.
kuin pysähtyis aika.  Liikkuu vain kuu,
ja Panteon kupoliportaineen,
AAHAAN kelloa muistuttaa säteineen
Säde  hiljainen siirtyy ylitse maan
Aika käy  hiipien  katoamaan.

Hehkuvan helteen hetkellä
Pyhän Pietarin kirkon edessä
on lähde ja kirkasta vettä saa
maan ääristä tulleet ammentaa.
On aukio laaja ja valtava,
on rukoilijoitakin joukkoja.
Joka ainut on omissa huolissaan,
Mitä  rukoilee- sen tietää Luoja vaan.
Maailman neljältä kulmalta
tulee uusia, uusia joukkoja.
Istun pylväikön varjoon levähtäen.
Luen psalmin yhden ja mietiskelen.

Vain hetki- ja taas olen äärillä maan.
Varjossa metsän ja kotihaan.
Sammalekivellä istuskelen,
Kuuntelen suhinaa koivujen.
Auringon säteet  täälläkin hiljalleen,
hivelee maanpiirin. Himmenee.
Latvojen välistä nousee kuu.
Yönsini taivaalla tummentuu.


Kirjoitettu 2006  Rooman matka johdosta.
Päivitys 8.12. 2015  Viitteet.

55. Talvi saapuu 2009             (055)

Talvi saa, unettaa,
metsä hiljaa odottaa.
Haapa yksin havisee
väräjää ja kahisee.
Koivu kullankeltainen
pihlajainen punainen,
Vaahtera on kirjavana,
Tammen lehvä koreana.
Maassa lehdet kahahtaa,
kun jänö loikkii, katoaa.
Metsän jalokivimaa
krysoliitit heijastaa
väreissänsä mahtavissa,
kallioissa, sammalissa,
Saniaisten pitsimaa,
kauneuttaan tarjoaa.
Vaakkuu varis johtajana -
korpi kaikuu kohmeana -
muuttolinnut katoamaan
sorsanpojat kokoamaan.
Hile kiertää lammen rantaa.
Järven peili valon kantaa.
Kesä talvi taistelee,
Sulaa hile. Pimenee.
Henkosiaan kesätuuli
jostain kaukaa puhaltaa,
Vastaa puhurina talvi,
hönkää. Hankeen maa.

Kirjoitettu 13. 10. 2009

56. TIEDE ja USKO  (1970-luku)          (056) 

Kerran, kerran illalla
Suomen Turun sillalla
Aurajoen virralla
alajuoksun pirralla
seisoi poika Japanin
katsoi yli kaupungin.
Kuljin ohi , todistin,
kristitty kun olin niin, Viidesläinen olin niin.
nuori, lähtöön valmiina
maitten ääret suuntana.
Jumalasta puhuttiin.
Ei hän toki usko niin. Hämmästynyt oli niin.
Tiede, matte totuutta.
Aine sekä  materia, Substanssi, materia.
Iloinen kuin aurinko,
kalpea kuin kuutamo,
kohtelias tiedemies –
ateisti? Kenpä  ties  Taivas ties.
Kaksi eri maailmaa
tapaa toisen, kolahtaa. -tapaa että kumahtaa-
Näkymätön usko on,
Rehellinen tiede on.
Siinä aika pysähtyy.
Aurajoki jähmettyy.
Tähti jatkaa kulkuaan.
Unohda en milloinkaan.
Aurajoen sillalla
kerran kerran illalla
ensi kertaa kohtasin
aivoitukset Japanin.

28.5.2009 19:40 

57. Uusi kevät 2009      (057)

Uusi kevät sitten jälleen sai

Aurinko on voimissaan kuin ennen,

Sama voima Auringolla kai

talven tuiman jälleen ohi mennen

Pettänyt ei kevään hento henki

On koivu hiirenkorvillaan

ja suonet täynnä mahlaa senkin

On luominen taas täysin aluillaan.

Perhon karkeloima keväänlämmin metsätie

vaskitsankin herättää ja mukaan vie.

Metsäorvokki on säihkymässä varrella metsätien

ja neulasia kokoo jälleen muurahainen pien.

Kaloja on virrassa ja lokit kiljuu taas

ja pikkulinnut visertaa. On niillä rauha maas.

On nurmi vahvan vihreää ja taivas sininen.

Ja taivaan pilvi vaeltaa kuin pilvi entinen.

3.5.2009 20:26 . Päivitystä 20.3. 2013 

58. Maaliskuun runo 2009      (058)

Kastepilvin taivas katettuna
kevät metsää hautoo, valaisee.
Järven peili harmaa vaskisena
puitten profiilia etsailee .

Tyyni raikas kevätlauantai
joutsenparin paluumuuttoon sai.
uuttu, mtsäkyyhky kujertaa
Sorsa polskii kaislasulassa.

Solinaiset purot kertyvät,
Laakson suuntaan kaikki menevät.
Törähtelee joutsen, kohoaa,
etsii jostain pesälampea.

Talventörröttäjät kaunehimmallaan
kuvastuvat lammen sula-hopeaan.
Harakkakin uskoo huomiseen,
rakentaa jo tapaan entiseen.

Lampi on kuin vaski, hopea
niinkuin katoava lyijy, nopea.
Vedet ovat tänään kahleissa
huomenna kai loiskii vapaana.

Uusi kevät tänään sitten sai,
Takatalvi eilen oli kai.
Sellainen on aina talven surma:
Takatalven alla kevään hurma.
14.3. 2009

59. Talviruno 2009, Talventaite (On  valkoista  kiveä ja muuta kasukan jalokiveä) (059)

Talvi on jälleen- vaan taittumassa.

Kinos on suuri vaan hetkisen maassa.

Jo maan povi hehkuu kuin jaspis ja multa
Harmaja kallio marmorin kulta.

Jokainen graniitti, kalliomaa
valkoinen kivi on, odottaa.

Tähdet on taivaalla radoillansa,
sini on kilpenä, urallansa.

Ihmisenlapsella oma on maa,
kuka nyt pyrkisi taivojen taa.

Taivaat onJumalan, ihmisten maa.
Ihminen kukkana siin kukoistaa.

Niinkuin ruohoa ihmiskunta,

elämä maassa kuin profeetan unta.

Rauhaa ja puita ja hiljaisuutta,
hyvää tahtoa, ahkeruutta.

Maa se on jaspista arvokas ihan,
valkoinen kivi on kallio pihan.

Pieni on kilpi, mit´ ihminen kantaa,
Suuri on kilpi, jonk´ Luojamme antaa.

Kirjoitettu 14.2. 2009 .Päivitys 20.3. 2013

(60)  . Talviruno 2006 , Hengen talvi    (060))

Yksinäinen on erämaan temppelipuu
Kohmeinen, huurteinen, kalventuu
Puussa on ainoa asumus pilven
Sumun ja huurteen jähmeän kilven.

Kerubit Majan uskollisen
Myöskin on kohmeessa aikojen
Taivaankansi on safiirinen
Maan yli pilvittä kaartuen.

Aikojen jäätikkö koskettaa
Beetelin kiveä, kamaraa.
Laskeutuu jäätikkötikkaitaan
Jaakobin enkeli maailmaan.

Ennenkin tullut on sätein jäisin
glaciääriaikaan pysähtyväisin
Keskelle elämän hyörinää
Aikamme markkinain pyörinää.

Kiteytyy maa ja kristallit sen
Jääkenttä sulkeutuu ujeltaen.
Tähdet kerääntyy, kimmeltäen
Otavat, Seulaset kokoontuen.

Pohjoinen, Pohjoinen! Heräsit jo.
Huurteessa Etelän puukin on jo.
Etelä, jos sinä puhaltaisit
Jääkukat ikkunaan tuivertaisit.

18.10.2006

(61)  Eonit (061)

(62)  . Josin (Joosefin) lapset     (062)

Kun Israel oli Egyptissä tuikki taivaan tähti                 (I. M. 15: 5). (II M. 2: 23-25).
joka ilta radaltansa lasten luokse lähti. 
Sysiyössä sädehti ja tuikki sanaa monta,
taivasvihkoon merkkaeli monta lohdutonta.
Kun kertoi muille tähdille, niin joka ilta lisää
tuli lapset tuudittamaan, myöskin perheen isää.

Vaan kerran oli valotonta, paksu kerros yötä.
Tuskin pääsi tähti läpi ilman ylityötä.
Nyt jo valvoi Isäin huone, missä viipyi tähti.
Yksi heistä erämaahan etsimään jo lähti.
Etsi päivän löytämättä, etsi kaksi päivää.
valottomat kannoillansa, tähdestä ei häivää.
Tuli ilta kolmanneskin sysin syventyvin.
Etsijällä  sydämessä ahdistus jo syvin.
Vaan sitten tuli valoraja. Pikkutähti joukko
oli siellä vastassa ja hohti joka loukko.

Niin siellä kivilouhikosssa oli valon aamu
ja taivaan tähti riemuitsi, kun taa jäi syden haamu.
Vaan oli siellä  kertomista vuosisatain yöstä.
Etsijältä kysymystä  taivaan paimentyöstä.
Siinä säihki kalliolla tähtijoukko hiljaa.
Paimentähti kertoeli vuosisatain viljaa.

Kertoi.  Kerran pikku- Josi väriviitastansa                     ( I M. 37: 3; 23)
joutui suureen syvyyteen vain pimeys mukanansa.
Tähdistä vain pimein  tiesi, missä Josin tie
ja seuras häntä matkallaan kuin silmäterä vie.
Yönsilmätähden viitassaan hän tuli kaukomaille,
Ei kauan Josi siellä jäänyt huomiota vaille.
Tuli Synkkä Valoton ja näki viitan tähden.
Halusi sen koruksensa.-"Nyt mä täältä lähden1"
 sanoi Josi, jätti viitan- kuilun pohjaan juoksi.
Viitta palas taivahalle Valon tähden luoksi.

Taivaalle jäi tuikkimaan ne Josin viitan tähdet
Vuosisatain aikana ne oli sädelähde,
josta sitten Paimentähti Josin lapset hoiti,
odottaen, että kerran Valon Voimat  voitti
ja vahvimmalla  kädellä vei Josin lapset yöstä
kolmen päivän matkan päähän Valottoman työstä.
Aamurusko, Kastepilvi, oli oottamassa
valorajan tuolla puolen Josin kotomaassa.                 

23.10.2007 19:46
9.12. 2015 

63. Jootam Ben Gideon:  Vertaus Puista.      (063)

Mukaeltu  tuomari Gideonin pojan  Jootamin esittämästä   vertauksesta, Garissimin vuorella Sikemissä Nabluksessa, Tuom. 9: 7-15)



Lähtivät liikkeelle Metsän Puut:
kuninkaan tahtoivat , huusivat suut.
Öljypuu ehdokas ykkönen.
Ne tulivat yhdessä luokse sen.
Oli siinä Kypressi vesoineen,
Manteli, Luumukin joukkoineen.
Poppeli, Paju ja Terebintti
Oliivipuuta ne pyyteli, intti.

Aivan naurusta hytkyvi Oliivipuu,
"Ehei, on minulla päämäärä muu.
Minä tarjoan öljyistä, ihanaa,
maistuvaa , ruokaista, valaisevaa.
En tehtävästäni luovu pois.
Mikä tehtävä yhtä arvokas ois?"

Puut lähtivät oliivilehdosta
kuin myrskynpuuskassa tuimana.
ja tulivat tarhaan Viikunapuun;
sen mahtavaan  varjoon ne kumartuu.
Hyvä Viikuna, lehtinen , makea,
ole meille kuningas, johtaja!

Oli Viikunan rupatus  metinen,
hyvin hiljainen, diplomaattinen.
Ja se kanteli satoa raskasta
kuin emo sen seitsemää pienoista.
"Imarrelluksi tunnen itseni,
Hyvä Puinen Kansa ja Toveri,
vaan suottehan minulle, sallikaa
nämä tehtävät omani hallita!

Kumarsi Metsä ja kiitteli ja
kääntyi ja Viinipuun havaitsi
ja katseli rypäleherkkuja,
kypsiä, runsaita, makeita.
ja huojuen kumarsi Metsän Puut
ja lausui yhtenä kaikki suut.
Olet ylistetty, sä Viinipuu.
Kruunu nyt sinulle laskeutuu.

"Oi ei, Hyvä Metsä, Sä arvoisa;
on kyllä antini makea,
vaan heikko on varteni tehtävään.
minä mieluiten omaan työhöni jään."

( Kenpä  ei ollut Puitten mukana
se sopii myös tässä huomata.
Ikiseetri , jo kuningas juuriltaan
ei lähtenyt nimittäin paikaltaan).

Nyt harhaili Puut taas etsien
aromaahan, kuivuuteen lakeuden
ja tapasi Kierivän Pensahan,
mitä  lie sukua  Orjantappuran.

Se kiiti ja kulki vinhasti,
ja myrskyssä tanssi ja lenteli.
Ja niin sitten tapasi Metsäkin sen
ja se tapasi Puitten Edustuksen.

Ja nyt kaikki kumarsi Tappuraa
sitä piikkistä, tomuista kulkijaa.
"Tule sinä ja rupea olemaan
Kuningas Metsänpuitten Maan!"

"Hoh!"-  Tappura tuulessa ilakoi,
aurinko paistoi ja vihurit soi,
eikä varjokaan ehtinyt langeta,
kun se kiiti ja pyöri  jo tomussa.

"Jos kuninkaan teette minusta,
niin ottakaa paikkanne varjossa
Jos varjoa sitten ei olekaan,
niin näännytte aurinkoon paahtavaan
ja kuihdutte, Metsä, niin kokonaan,
että Seetrikin kuivahtaa vuorellaan!"

10.1.2009 0:09
Päivitys 19.3. 2013
9.12. 2015. Viite.