Mitä on oikein tapahtunut?

 

(Kinneret viskoili kivilaattoja:.

Näinpä uutisissa  Kinneretini: Oli ollut myrsky, joka laatat viskoili. Mahtoi olla iso se myrsky meressä, Galilean kauniin Sinisilmässä! Johtui tästä mieleen; Ehkä pitäisi muillekin jo kertoa se tähtiuneni. 22.5. 2022)

...Mitä oikein on tapahtunut?

Humahti

valkeaan puettu joukko

pinnalle syvyyksien

Onko meri jo lasimerta

ylitse pimeyksien?

Vetäytyi, pakeni meri

ja tähtiä sädehti

hiekalla meren pohjan,

kun vedet pakeni.

Olin taas rannalla yksin,

Miten voin poimia

tyhjin käsin noita tähtiä

talteen pohjalta?

Ajattelin vakkoja

ja niitä tulikin

kaksitoista koria

rannan hiekkoihin.

Kaksin käsin poimin

niitä tähtiä

kaikki vakat täyteen

vesijätöltä.

Ylös törmän reunaan

nostin vakkoja

ja siellä oli käsiä

paljon vastassa.

Yksin olin jälleen

rantakivillä.

Meri oli vielä- tarkistin-

kauas vetäytyvä.

Vielä oli tähtiä

vaan nyt jo hankalaa

oli niitä poimia,

kuin aika vastustaa,

kuin imu syvyydestä

kiskoo minua

ja sannan hiekka alkaa

jalan alta vajota.

Rukoilen ja pyydän:

Auta Jeesus nyt,

en ole tässä asiassa

ollenkaan ehtinyt.

Taivaasta tuli rantaan

se vanha ristinpuu,

siihen käsivarteni

lujasti takertuu

ja nyt jo vielä kerran

koetan kurkottaa

ja muutaman vaskitähden

saatan saavuttaa.

Vajosinko uneen,

en tiedä, päiviä

Vai unohdinko unen?

Sai päivät vieriä.

Rannalla kulkee heitä,

edes takaisin,

suuria enkeleitä,

luona Kinneretin.

Tuolla heitä kaksi

vai onko enemmän?

siivet vaipuneina

istuen rinteillä.

Taas olen aivan yksin

vesirajassa.

Risti kiertää lisäaikaa

kuin avain lukossa:

kerta, kerta, kerta.

Kai Aijalonissa

jo kuukin hetken viipyy

lisäajalla.

Tumman varjon läike

meren pohjaa käy.

Vaan vesijätöllä

taaskaan ei ketään näy.

Mitä meri antaa?

Vieläkö tähtiä,

Ei ole kimmellystä,

ei vasken väriä.

Syvyys nielustana

nostaa rannalle

pienen pientä vauvaa

kuin Niilin virta se,

joka kerran nieli

Faaraon aikana

monta poikalasta

Israelista.

Keitä ovat nämä,

syvyyden antamat?

Missä ovat kädet,

kehdot vastaanottavat

Enkeleitä kulkee

paljon rannalla,

toiset heistä istuvat

siipensä maassa.

Varovasti kuljen

rantahiekalla,

vierenkivet upottavat

jalkaini alla.

Käsiini tulee peittoja,

kapaloida vauvoja

Kuinka monta heitä

onkaan tällä rannalla?

Nukahdinko jälleen,

Aika! -se katosi.

Kuu! Se oli iso

Ties minne pujahti.

Ei se pysynytkään

siellä Aijalonissa,

kuin vain sen yhden kerran

entisaikana.

Ps. Siksi kirjoitan nyt

muistiin uneni,

koska Kinneret ne

laatat viskoili.

ja vesijätöt peitti

unhon hämärään,

vain muistissani vielä

uudestaan elämään.

22.5. 2022