On viikossa seitsemän päivää,
joista yhdelle säädös on:
Seitsemäs viikon päivistä
muisto Luojamme levosta on
ja siksi on luomakunnalle
myös säädetty lepo se,
vaan osa luomakunnasta
ei osaa aikoja laskea.
Jotkut puuhaavat aina puuhia
kuin levoton ikiliikkuja.
jotkut matavat etanan tahtiaan
ja jatkavat syvää horrostaan.
Luomakuntaansa katseli Jumala
ja muovasi oman kuvansa:
ihmisen, joka voi tunnistaa
aikakausia, päiviä, aikoja
ja erottaa virrasta aikojen
arjet ja ajat juhlien.
Siksi Kolmas Päivä on ihana
ja sen muisto myös pysyy tallella.
Silloin Luoja asetti taivaanvahvuuteen
ajan merkitsijät paikoilleen.
On ikuisuuden tähtikellossa
joka tähdellä oma osuutensa.
Valot vahvat avaruuksissa
valjastettiin Jumalan kellossa.
Kaksi suurta taivaan valoa
hallitsee joka vuorokautta.
Aurinko hallitsee päiviä
ja kuunvaiheet öitä pimeitä.
Tähtitarhan ihaniin tuikkeisiin
suunnan antajia asetettiin.
Kuka voi laskea valojen määrän?
Yksi on Aurinko lähellä.
Kuu joskus aivan piiloutuu
ja joskus on sirppi tai puolikuu.
Joskus se kasvaa tai vähenee,
milloin missäkin on ja ilmenee.
Tähtikuviot, kaukaiset auringot,
himmeitten kuitten joukkiot
ihmiskunnalle kautta historian
antaa kartan, on avuksi vaeltajan.
Näitä tutki alati tarkalleen
vain Luojan luoma ihminen
ja tallentaa omaa historiaa
Jumalan tähtikellolla.
Kolmannen Päivän illalla
Luoja katseli tähtikelloa.
Ajanluomistekonsa tarkasti
ja ihmiskunta-ajanlaskun perusti.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar