Runosuoni on kalliossa
kidevesien joukossa.
Ei aikoja ajatella
tämän pidempää runoa.
Ajan virtako kiteytyisi
roukkioksi kokoontuen
kuin pysähtyi roukkioksi
Jordanvirta ikuinen,
kun Israel perille saapui
maahan luvattuun, omaansa?
Ajanvirrat sitten huuhtoi
vuosituhanten seulalla.
Merten hiekasta jälleen nousee
kansaa kotiinsa palaavaa.
Jälleen on merenpohjaa,
tietä kuivaa, ja Mezulaa,
jossa vaunut ja hevoset kulkee
maanpiiriä kiertäen.
Vaskinen vuori on halki
ajan kiteitä antaen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar