Tilavuus kuin huone
ihan tavallinen
niin kuin talossa
joka on ovellinen.
Ei mikään tähtitarha,
ei mikään avaruus,
vaan tavallinen huone
ja mainen tilavuus.
Sisällä on valoista
ja ihmisiäkin.
Tulee joku ovesta
kuin tuuli työntäisi.
Tulee selkä edellä
sisälle huoneeseen
ja tuisku huoneen ovelta
tunkeutuu eteiseen.
Jo tulee oviaukosta
joku toinenkin
ja kinoksen lumet ulkoa
takertuu vaatteisiin.
Jo on kylmyys jossakin.
On vieraat etäältä.
On toinen kai Afrikasta
toinen Lähi-Idästä.
Alan huolestua:
Voisiko kylmäkin
maan tilavuuteen tulla
Jo kaikki sekaisin
on Maan nykytalossa
eikä kylmä kausi
toisi mitään apua.
On kelvinkausi tullut
ihmissydämiin
ja huolenpito muista
käynyt unohduksiin.
Ei edes Joulunlämpö
jäävuorta sydänten
pysty sulattamaan.
Miten käy ihmisen.
Jumalan rakkaus onko
kääntynyt jonnekin,
sulattaa glsaiäärit
paahtaa Maan verhotkin
ja päästää avaruuden
ikikylmyydet
ihmiskunnan taloon,
palauttaa pimeydet,
vaivuttaa jälleen kerran
horrokseen aadamin
ja tällä kertaa myöskin
sen uuden eevankin.
Onhan ihminen
ja koko ihmiskunta
hyppynen savea
ja Luojan luomakunta.
josta Luoja alati
etsii kuvaansa,
kuvaa joka heijasta
Luojaa, rakkautta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar