(466) 22.11. 2018
Tulin unessa teitten
risteykseen
uutta tietä edessä
aukenee.
Oli edessä ensin
hiekkainen tie,
T-risteykseen
sitten minua vie.
Tie päättyy
rantaan puuttomaan.
Edessä aava meri on
vaan.
Meri saareton,
kariton, valtava,
ei näy edes laivoja
rannalla.
T-risteys on
suorakulmainen.
Vasempaan ensiksi
vilkaisen.
On siellä tie
suora,varjoton,
horisonttiin asti se
auki on.
Ei näy risuja,
roskia,
ei puita, pensaita,
puskia.
On avara, aukea,
ääretön,
ja luonnollisesti
myöskin esteetön.
On hyvä myös tie
suuntaan oikeaan,
ylämäkeen tosin ja
kiemuraan.
Sitä nousenkin
sitten hetkisen,
vaan se päättyy
aivan kuin leikaten:
sillä edessä metsikkö
sankkana,
on mahtava, korkea,
kuusikkoa,
Tien tekijät,
kadonneet, minnekä?
Tie kuitenkin hyvä
on jäljellä.
Jos uni se olisi
jatkunut,
olisin metsän
sen tutkinut,
jos sen lehvien
varjossa sittenkin
on tienteon täysi
meininki.
22.11.2018
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar