(418) Kultainen poikkitanko

(418) Kultainen poikkitanko

Kun puhutaan Ilmestysmajasta
ja ajatellaan sen hahmoa,
muistetaan  hienot pellavat,
uutimet, verhot   ihanat.
Esiripusta varsinkin
on kirjoitettu  paljonkin.

 Neljät on peitteet Majalla:
Sireeninnahkaa on katteena.
Sen alla on oinaan nahkoja,
sen alla on pellavakaistoja.
vaan alla näiden  peitteiden
on rakennus akasiapuinen.

Akasialaudat on  mitattu,
käsitelty, metallein suojeltu.
Ja  silloin kun kansa on matkalla
joka esineellä on oma kantaja.
Ja miten onkaan asia tärkeä,
että on yhteishenki ja järkeä,
kun Ilmestysmaja taas asetetaan
ja joka perhe on jälleen  aloillaan.

Keskellä kansan leiriä
on  Maja, Sen portit on idässä.
Vain uudin  on värikäs, itäinen,
Verho muihin  suuntiin on valkoinen.

Majankantajat tuovat osia.
Jokainen   tuntee vastuunsa.
Viisikymmentä lautaa kun paikoillaan
vaappuvat hopeajalustoillaan.
tulee poikkitankojen kantajat
ja  tangot paikoilleen asettavat.
Prinssitanko ne kaikki vahvistaa,
majarungon  tarkaksi  tarkentaa.
Se on  vahvistajapoikkipuu, joka
äärestä ääreen ulottuu.
Se on näiden tankojen joukossa
niinkuin Kuninkaan Poika.
(Tämä on sitä kaldean hepreaa,
joka  yksityiskohtia valottaa).

Kun lautamaja on  vakaana,
voi ovipylväätkin asettua
ja sitten kohoaa uutimet
ja majan ihanat  kattehet
ja tulee lampunjalka paikalleen
Näet pöydän ja myöskin suitsukkeen
ja sisimpään, Kaikkein  Pyhimpään
Arkki, kerubit korentoineen viedään.
Niin sitten taivaan Jumala
antoi Oman   Äänensä  Sanomaa.

Vaan jos  pakeni vastuusta
vaikka poikkitangonkin  kantaja
oli rasitus  suuri rakennuksen
ja häly ja melu ihmisten
ja Sana  parhainkin Jumalan
jäi humuun ihmispauhinan.

On Jeesus Puuseppä taitava.
Hän rakensi, rakentaa, on rakentava.
Itse hän valvoo Huonettaan.
Hän on Poika Taivaitten Kuninkaan.
Kän Hän lähti, Hän lähti rakentamaan
ja uusia huoneita valmistamaan.
Sillä Hän  sielläkin rakentaa,
missä ei ole  Juudan Luvattu maa. 

Paljon on  lammaslaumoja

Hyvän Paimenen Valtakunnassa!

Moni karitsa louhikoissa maan

on jätetty   pimeään  odottamaan.

Kun taivaat etsivät   karitsoitaan,

myrttilaaksossa  kulkee

vain hevoset maan. 

Ei kointähti  loista, ei pasuuna soi,

ei enkelit ilmesty, ei salamoi.

Taivas on vaiti ja  hiljainen,

puoli aikaakin  kuin vaskikantinen.

Ehkä  kilisee  vain pieni kulkunen,

herkkäkuuloinen ehkä voi havaita sen.

 

 

11.2.2018
II M:26:15-37.
Joh.14:1-4. 

Sakarja.

Lisäys 11.6. 2024