(410) Kolmas Adventti

Oli kirkossa  mahtava ylistyslaulu.
Taivaaseen asti kiitokset nousi
ja portit avoinna sydänten:
Joka sielu hengen virroissa  sousi
ja pylväikön varjoon enkeli
Taivaan joukoista poikkesi.
Oli korkea, kirkon holviin asti,
miekkaansa nojasi, levähti
kuuntelevasti.
Vaan sitten se miekka pieneni,
kylmeni, kutistui, kilahti.
Oli enkeli kadonnut samalla.
Vain pieni  miekka lattialla.
Vein takaisin tuppeensa miekan sen
avainkohtaan Kirjoitusten, 
pergamentin rullaksi käärien
asetin Arkkiin paikoilleen.
Nyt on oltava  tarkkana,
sormet sormien lomassa
pyytäen  Luojalta Taivaan ja maan
taivasmiekka, että  pysyisi tupessaan.        (Hesekiel 21: 14)