tisdag 7 februari 2017

(341) Lasimeren tapahtumia

Olin rukouksessa
Lasimerellä,
siellä jonne  nousee
maasta käsiä,
oli siten meri tyyntä lasia
tai olisi sitten vaikka
vaahtoa kuohua; 

Kansat kohti Jumalaa
käsiänsä kohottaa.

Istuu Luoja Jumala
safiiri-istuimella.
Oikealla puolellaan
Poikansa on mukanaan.
Ihmiskuntaan katsahtaa
Taivaastansa Jumala
On lasimeri vastassa
ihmisien puolella
kun ajan virta hetkeksi
jähmettyy kristalliksi. 

Monet ihmiskunnasta
tahtoo nähdä Jumalaa:
vain rukousten käsiä
näkyy Lasmerellä.

Kerubit tuhatsilmäiset
näkevät, ikiaikaiset:
Ei jää käsi yksikään
havaitsematta silmiltään.
Myös on silmät niillä takanaan
yltympäri kuin silmää vaan             ( Ilm. 4: 1-6)

Jumalan Poika taivaassa
toimii kuin asianajaja
Universumissa tässä,
isossa, määrättömässä.
Maapallo: vesipisara
on Luojan kartan mitassa.
Ja me - kuin tipan virukset
olemme niin vähäiset.

Vaan oli Poika Jumalan
sisässä mikromaailman
ja näki meidät persoonina
ystävinä  ihanina.
Näki kuten näemme,
koki kokemuksemme,
kuuli meidän ääntämme,
ymmärsi ajatuksemme.
Puhui meidän kieltämme,
aukaisi meidän silmämme
näkemään koko luomistyön
erottamaan päivän , yön,
tunnistamaan valon, uskon,
uuden ajan koin ja ruskon.

Kaiken täällä opetti
mitä Luoja tahtoikin,
että täällä tiedämme,
uskomme ja toimimme.
Lähti siten takaisin
varusti Hengen lahjoinkin
tulevaisiin aikoihin,
uusiin sukupolviinkin.
Valmistilaa rakentaa
kuin puuseppä taloja-
siellä taivaan puolella;
puolustaa ihmislasta.

Jos on Maassa vaikeaa,
oikein paljon ongelmaa,
kerubi ikiaikainen
noteeraa joka rukouksen.
Jos kriittinen on asia,
laituri on kuin lasista
kun taivaan Isä vaunullaan
saapuu Maata katsomaan.

Oikealla puolellaan
puhuu Hänen Poikansa.
Ihmiskunnan puolesta
anoo siellä armoa
ja lisäaikaa maailmaan,
jota niin Hän rakastaa.

Hän eli täällä aikaamme,
tuntee kulkutahtimme,
Viikon seitsenpäiväisen
eli esimerkillisen.
Hän tuntee ajan rahtumme,
hitautemme ja vauhtimme
Ja ettemme voi liikkua
takaisin ajan rahdussa;
emme myöskään tulevaan
voi siirtyä näin päällä Maan. 

Olemme yksilöityjä
jokainen tuntee itsensä,
tietää vain ajatuksensa,
omansa jossain aivoissa.

Siksi juuri Jumala
lähetti Oman Poikansa
yksilönä, jotta   kohdataaan
Hänet, Luoja, päällä maan.

Jeesus kun oli ihminen
tunsi joka ajatuksen,
koska oli Jumalasta
Kaiken Luojan maailmasta.

Nyt  Poikaansa Isä katselee
Taivaassa Häntä kuuntelee.
on siellä aina tärkeää
pienuutemme ymmärtää,

vaan meille joka asia
on kuin vuori korkea
tai mahdotonta toteuttaa-
vaan siellä- jos on uskoa-
on heti lahja valmiina.

Pyytää tulee uskossa.
Annetaan myös viisautta.
Uskon kädenojennus
ja taivainen noteeraus -
ja kun on toivo vireillä
pian on lahja perillä. 

Postinkulkuun Taivaasta
voi kulua sitä rahtua,
sitä aikaa vähäisen,
että unohtaa jo ihminen,
kun on saanut lahjansa,
että lähetys on taivaasta.

7.2. 2017

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar