(335) Aabraham Etelämaassa
Kun Aabraham oli
sata vuotta,
eli Loot sitä
Sodomaa
huveissa Gomorran
kanssa
päiväperhona
vaeltaa,
Siddimin
suolalaakson
ikivihreys ruokana
kädestä suuhun
eläen
kuin ilman
tulevaista.
Kun Aabraham
vauvastansa
iloitsi teltoillaan,
rypäleterttuja
riitti
Lootilla vain
humalaan,
Ei palannut
Etelämaahan,
vaan vaelsi Noodiin
päin
ja Punaisten luolien
maahan
se seemiläissuku
jäi.
Punaisten vuorien
taikaa
vieläkin
ihmetellään
ja moni luolia
tutkii
ja taikojen lumoon
jää.
Menneisyyden
punaiset vuoret
eivät aikaa saa
palaamaan.
Aurinko ylitse
kulkee.
Vuoret tarkkaavat
onkaloistaan.
On vuorissa
Mooseksen askel
Sieltä Elian
vaunukin
kohosi
taivasholviin
tulisin hevosin.
Mistä aika alkaa,
kuka sen tietää
voi?
Mutta Luvatun Maan
rajat
ihmismittaan Luoja
toi.
Pysy maassa, jonka
Luojasi sinulle soi.
Noudata sitä
totuutta,
jonka Henki sinulle
toi.
Tunne Jordanisi
ja tunne Hermon ja
Libanon,
ja tunne Suuri meri
ja missä Siddimin
laakso on.
Laakson toisella
puolella
aavikon susia,
ja erämaan linnat
täynnä
nokkosta,
ohdaketta.
Aavojen autius uhuu
hiekka on rautaista,
luolissa tuuli
huhuu;
ei ole asuttua.
2.1.2017
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar