(178) Ihmismitasta käsin, heijastuksen tavoin

Me näemme kuin kuvastimesta - heijastuksen tavoin!

Me näemme ihmismitasta käsin.

                                                                                              (I Kor 13 12)

Kukaan ei katsoa voi Jumalaa

sillä silloin hän tuhkana pois katoaa.

Vain veden kautta me katsella saamme

kun sateenkaari on yllä maamme.

Niin näemme auringon valkeuden,

selin katsoen, havaiten heijastuksen.

Niin näemme Jumalan mitassamme

ihmisen muodossa, kaltaisenamme,

sillä Kristus on säteily Jumalamme

Luojamme olemus, mitassamme,

jonka me voimme käsittää,

meille annetuin aivoin ymmärtää,

meille luodulla tahdolla valita

valtiaaksemme Elävä Jumala,

sillä Messias määräajallansa

toimi tulkkina meille taivaastansa,                    (Joh. 14: 8-21)

kun Luojan luomassa ihmisessä

vastaanottokyky oli virityksessä                       ( Joh. 16: 12)

ja sydän ihmisen herkkänä,

opetettuna Jumalan Ystävä.                             (I Joh. 1: 1-10)

                                                                      (Kts. Hebrealaiskirje 1: 1-4)

Oli kulunut Luojalta jo monta vuotta.

Ei kutsunut Aabrahamia Hän suotta.                  (Lk. 1: 46-55)

Oli kulunut miljardit luomisajat,

säädetty tähdet ja ihmisten rajat.

Ja sitten tapahtui- kerrotaan-

mitä Luukas kirjoitti aikanaan.

Yksi tähtikin alkoi opastaa

kun kansoja alettiin pelastaa.                             (Lk. 1: 67-79)

(Kts. Luukkaan evankeliumi) 

Kirjoitettu 12.11. 2015