(163) Yksinäinen mänty. Suomentamani Keren Kajemet-runo

Jerusalemin vuorissa

 on yksi vuori uinuva,
Ei  ole siellä  yhtään varjoa,

 Ei vettä,  mesikasvia.
Ei verso siellä yhtikäs mikään,

Rautaista, kuivaa maaperä  on.
Yltympäri tomua länteen ja itään

ja  rinteitä  aution kallion.
Vaan huipulla tämän kuivuuden vuoren,

 nähdä voit yhden petäjän tuoreen.
Ikuinen honka sinulle puhuu. 

Kuuntele  mitä se humisee,  huhuu!

(YKSINÄINEN MÄNTY   narahtelee:)
"Tässä vain seison paikallani,
ei edes taimea mukanani.
Niin, mutta olipa meitäkin  kerran
tällä paikalla  metsikön verran.
Vihreän vehreää kaikkialla
ja ilo ja  elämä oksien alla, 
vaan nyt ei täällä veljeä näy
eikä tuttava tälle vuorelle käy."

Näitä pohtii mietiskellen 

Mänty Vanha  valitellen.
vaan Aurinkoisen nähdessään

humisee heti  äänellään:

(YKSINÄINEN MÄNTY pyytää):

-" Aurinkoinen kiltti, hyvä!  

Voisitko  olla pysähtyvä!
Depressio minulla  

on niin syvä, vaikea."

( AURINKO vastaa):

-"Aikani on vähäinen. 

Kiirus  aina hirmuinen, 
vaan mä lupaan ajallani 

säteillä  sädekimpuillani".

(YKSINÄINEN MÄNTY toteaa):

-"Taasen yksin vuorellani. 

Varjokaan ei mukanani".

 

Näin petäjäinen surkea

jälleen alkaa  napista,
kun ohikulkumatkalla

 on Poutapilvi pullea.

 (YKSINÄINEN MÄNTY pyytää):

-"Rakas Pilvi! Huomenta! 

 Varjokseni  istahda!"

(PILVI vastaa:)

-"Ajatus on mahdoton.

 Kuivuushan on suunnaton.
Pysyn täällä taivaallani 

- ongelmasi  mukanani.
Lupaan vielä palata

 ja  sataa jotain apua".

(YKSINÄINEN MÄNTY toteaa jälleen):

-"Taasen yksin vuorellani.

 Varjokaan ei mukanani."

 

Näin honkapolo surkea

alkaa jälleen napista.
Kun ohi  kiiti Tuulonen,

sille heti huikkaa kutsuen:

 ( YKSINÅINEN MÄNTY pyytää):

-"Rouva Tuuli, Huomenta!

 Lepää hetki oksilla!"

(TUULI hämmästyy):

-"Miten voisin levätä? 

Kiitos- voin vain evätä!
Varjosikaan ei näy tänne.

 Mutta - olen ystävänne.
Lupaan kerran palata

 tuulahtaen Teille  apua". 

 (YKSINÄINEN MÄNTY huojahtelee):

-"Taasen olen yksinäni.

 Ei varjo pysy vierelläni".

 

Näin valitustaan valitti, 

kun jänöt häntä ohitti.

 ( YKSINÅINEN MÄNTY maanittelee:)

-"Tulkaas Puput, tännepäin

 ja tullaan ystäviksi  näin!"

( PUPUJUSSIT tuhahtavat)

-"Täällä kylmästä voi kuolla: 

harmaankuivaa joka puolla.
Vaan ystävinä  erotaan

 ja palatessa autetaan!"

 (YKSINÅINEN MÄNTY toteaa)

-"Taasen yksin vuorellani, 

ei varjonikaan mukanani."

 

Niin petäjäinen surkea

 jälleen kerran valittaa.
Kun  lintua  yli lennähtää, 

se kyselemään  ennättää:

 (YKSINÅINEN MÄNTY pyytää):

-"Tahtonette asua 

mäntypuuni oksilla?
Täällä on niin  ikävää

 aina olla yksinään". 

( LINNUT tuohtuneena): 

-"Kuinka ilman METSÄN puita

  suojata voi pikkusuita?
Ei voi täällä tehdä pesää

  eikä viettää perhekesää.
Lupaamme: Kun palataan,   

niin katsahdamme  ongelmaan".

( YKSINÄINEN MÄNTY lakonisesti):

"Oi ja voi ja katkeruus 

- Aina sama   surkeus! 

Jättivät;  vain muistot jäivät,

pääksytysten kaikki päivät".

Näin petäjäinen  surussansa 

valittelee vaivojansa,
Miltei  sydän rinnassaan 

on valmiina halkeamaan.
Vaan valonpäivä tuli juuri: 

lapsijoukko aika suuri
kyläkoulun luokasta 

löysi huipun vuoresta.

MÄNTY  heille puhumaan:

  -"Tulkaa tänne oppimaan! 
Ikuisesti pysykää,  

niin olen teille ystävää!

 (KOULULAISET keskustelevat):

-Onpa honka surkea, kuin lipputanko vuorella!
-Ei näy mänty-ystävää sillä  yhden yhtäkään!
-Onhan se aivan kauheaa toveritta, ilman tuttavaa!
-Lähdetäänkö joukolla auttamaan puu-poloa?
-Eihän yksin pysyä voi kukaan tällä mäellä!
-Ei nyt! Jo täytyy palata, kun tunti alkaa koululla!
-On kiire kouluun palata. Keksimme avun matkalla!
-Kun ohi talviaika on, niin kukin taimen tuokohon
ja ympärille männyn sen  vie pikkumännyn jokainen!

Sitten  MÄNTY vihdoinkin  pukee ilon sanoihin:

-"Kiitos paljon lapset teille! 

Kevät pian saapuu meille.
Ei kestää kauan aikaa sinne 

Sitten vihertääkin rinne.
Vaikka  talvi nyt on routaa, 

silloin kukoistaa. On poutaa.
Niin Tuulonen kuin Pilvi palaa 

hoitamaan  joka taimialaa.
Puput,  Lintukunta palaa.

 Ihmissilmiltä ne salaa
kuin ennen ovat ystäväni. 

On METSÄN  Varjo  vierelläni.

 Ja sitten näillä  niityillä 

on lasten ryhmät retkillä!"

Runo on mukaellusti suomennettu  hebrealaisesta kirjasta (Keren Kajemet Leisrael) Yksinäinen Mänty.
Päivitys 14.10.2014  .Editoin uudestaan rivijaon 17.12. 2015. Myös 11.6. 2024 vapaata käännöstä. FB sivulle ystäville 11.6. 2024.

Huom: Suomessa mänty, honka ja petäjä ovat samaa kasvia. Hebreassa mänty on  yksikössä OREN, monikossa ORANIM.