Oli taivaassa kulunut hetkinen,
vaan maassa jo vierähti tuhannen vuotta.
Oli taivaan kaari viel´ entinen
ja muusta on tässä maininta suotta.
Vaan oli jälleen murhetta siellä.
Enkeli iso on väärällä tiellä.
Jyrähti salama, taivaskin murtui,
kun yksi korkea mielessään turtui,
kääräisi mukaansa taivaista kultaa,
onyxkiveä, sutsuketulta.
Perusti itselleen pimeän taivaan,
eikä siis palannut ikeensä vaivaan.
runteli aukoilla taivaitten muurin
tahtoen olla maailman suurin.
Salama leimahti - kerrotaan
kun se taivaista livahti maailmaan.
Taivaiset säihkynsä kadottaneena
myrskynä riehui se langenneena,
Kauan se pimeissä piileskeli
ja lopulta lampaiten nahkoissa eli.
Nyt se on karitsa , sarvia kaksi
Siitä ei muuttua voi jalommaksi.
Puheesta kuitenkin tunnistaa sen
Tuohan on lohikäärmeenkielinen.
Lue Hesekiel 28: 13- 14.
Ilm. 13:11.
(Kirjoitettu useita vuosia sitten. Muokattu nyt 14.9. 2014 )
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar