(153) Damaskosta eteenpäin

Oli Israel, VALITTU KANSA,
läpikulkenut erämaan
ja SIINAIN ankaran vuoren
hyvin oppinut tuntemaan.

Lain vuoren kallio pohjaa
LAINTAULUT ne kaiverretut
heitä matkalla kaitsee ja ohjaa,
LIITONARKISSA  varjellut.
                                                                   ( Hebr. 12: 18-21). 

ARMOISTUIN kantena peitti
Lain kiven , sen murenevan,
jonka ylle varjonsa heitti,
hiekkamyrskyiltä suojelevan.

SIIONIN suojiin saapui
Israel.  Kotiutui.
Ja TEMPPELIN kammiohin
Lainarkkikin piiloutui.

Lie vuosien varrella kivi
Laintaulujen tomua maan
Ja kultainen Armoistuin,
siitä jäljellä ARMO on vaan.

Sinne SIIONIN vuoreen sitten
ARMO ikuinen asetettiin
Ja Jumala Pojassansa
Uuden Liiton välitti niin.
                                                                       (  Hebr. 12: 22)-

SIINAILTA taivaasta Ääni
Elialle on neuvonut kerran:
Damaskoon , ohi SIIONIN!
oli neuvo  Luojan ja Herran.

Jäi  Jumalan kansan sydän,
Lainvartija, SIIONIIN,
ja aikakausien tulvat
yli vyöryi sen upoksiin.

Vaan toisenkin kerran katsoi
Luoja ihmisesn , Puolustaja,.
Hän lähestyy vaunuillansa
Damaskoa Pojassaan.

Taas välähti valonsa vaunut.
Taas puhui Hän äänellään
ja valitsi tehtävään uuteen
soveltuvan  mieleltään.

NYT aukeni Damaskosta
Luojalle luomistie,
kun kaikkien pakanain luokse
Pelastussanoma vie.

Vaatimattomasti aivan
kuten  Mooses kaisla-arkustaan,             (II M. 1.5)
niin Saulus, se tarsolainen,
tulee vasussa Damaskostaan                . ( Apt. 9: 25)

Kirjoitettu Lempäälässä 2.6. 2014. Päivitys 27.12. 2015 .
.

.