(410) Kolmas Adventti

Oli kirkossa  mahtava ylistyslaulu.
Taivaaseen asti kiitokset nousi
ja portit avoinna sydänten:
Joka sielu hengen virroissa  sousi
ja pylväikön varjoon enkeli
Taivaan joukoista poikkesi.
Oli korkea, kirkon holviin asti,
miekkaansa nojasi, levähti
kuuntelevasti.
Vaan sitten se miekka pieneni,
kylmeni, kutistui, kilahti.
Oli enkeli kadonnut samalla.
Vain pieni  miekka lattialla.
Vein takaisin tuppeensa miekan sen
avainkohtaan Kirjoitusten, 
pergamentin rullaksi käärien
asetin Arkkiin paikoilleen.
Nyt on oltava  tarkkana,
sormet sormien lomassa
pyytäen  Luojalta Taivaan ja maan
taivasmiekka, että  pysyisi tupessaan.        (Hesekiel 21: 14)

(409) Suomityttö

Suomi-tyttö
puku valkoinen
Lumikkina
maassa nukkuen,

vaate
lumipeitekangasta
sama vanha  kartta
vuoteena.

Nousee Suomityttö
istumaan,
kuin kartta  nousee,
istuu alallaan.

Ei- vaipuu takaisin,
kuin ikiunessa.
kuin  lumipeitteisenä
karttana.

Taas nousee  Suomityttö
 istumaan.
Ei,  vaipuu takaisin.
on lumikartta vaan.

Taas nousee  Suomi,
herää istumaan,
avaa sinisiä
silmäsilmujaan.

Taivo jylisi
ja lumet salamoi.
Maa järähteli.
Vaskikellot soi.

Adventissa
syttyy kynttilät,
joulukuusen
tähdet säihkyvät. 

Suomityttö,
tähtisilmäinen,
sinivuorikangasvaate
hulmuten

Hereillä on,
niinkuin vartija
revontulikimallusta
hiusten vuohilaumassa. 

 13.12. 2017

(408) Merkkikuuseni

Usein Kotimetsässä

pidin rukoushetkiä.

Sitten yhden kuusista

tein merkiksi Jumalasta.

Jos Hän näkee minutkin,

jos Hän huomaa perheeni,

meidän tarkoituksemme,

elon pyrkimyksemme, 

niin kuusestani näen sen

Luoja meitä, miten

tässä maassa johdattaa,

Eedenimme kamaraa.

Kuusi kuusten keskellä

 neljän polun ristissä.

Vuodet vieri, kiiteli.

Myrskyt yli jyrisi.

Yhdessäkin myrskyssä

seitsemän kuusijättiä,

ristiin rastiin kaatuivat

Ei sanoa voi: maatuivat.

Salamoi ja jylisi.

Lipputanko taipuili.

Sitten tuli tyyntä taas.

Metsä ihaninta maass!

Merkkipuu vielä ennallaan.

Palasin joskus  katsomaan.

Metsäni alkoi miellyttää.

ja suuren väen jo kerää.

Rakentaja innoissaan

metsää tuli katsomaan.

Merkkipuukin kaatui jo.

Näkyi peruskallio.

Kalliokin jaettiin,

siloiteltiin, siirrettiin.

Jostain aivan tyhjästä

nousi asuttu kylä.

Iir Moshav niin kuin Kirjasta!

Seitsemällä hitsauslampulla.

(Sen tiedän , että seitsemän,

kun varas vei ne mennessään).

Siis merkkipuuni paikalla

neljän polun kohdalla

Eedenimme metsästä

taloviisikko on jäljellä.

Ja lipputanko taloilla

oma jokaisella on soma.

Mitäpä voisin sanoa:

Ovat ylen korkealla

tiet meidän Luojamme,

Johdattajan kansamme.

27.11. 2017 Muistiin

(407) Kausi-influenssarokotus

Kausi-influenssarokotusten 2017-2018  aikana

I maanantai.

Pitäisi ottaa rokotus

influenssaa vastaan.

Nyt on oikein aikakin

joka riskipotilaan

I torstai

Pitäisi ottaa rokotus.

Jo aika vierähti.

Kaikki riskipotilaat

kai piikkinsä hankki.

II maanantai

Pitäisi ottaa rokotus.

Kas kumman nopeaan

ajat tuossa vierivät.

Ei yski kai kukaan.

II torstai

Pitäisi ottaa rokotus.

Jo kaksi yskähti,

yksi linja-autossa

niiskutti, aivasti.

III maanantai

Pitäisi ottaa rokotus.

Joku köhisee

ihan kirkon penkissä

yskii, rohisee.

III torstai

Pitäisi ottaa rokotus.

Tulee lunta jo.

Välillä on nollassa

lämpöasteikko.

Perjantai

Pitäisi ottaa rokotus.

Haloo. Nyt soitetaan

ja lähiterveystoimistosta

aika tilataan.

24.11. 2017

T 0. Klo 11.20.

"Ei aikaa tilata
tarvitse ollenkaan
Tervetuloa
ihan suoraa vaan".. 

Kahden tunnin päästä

Sinisuojat jalassa
odotushuoneessa
kaavakkeeseen vastailen
ja ruksit kynäilen.

xxxx 

Ei ennen milloinkaan
rokotus konsanaan
tuottanut vaivoja-
(Enemmän flunssasta!)

Ei muna-allergiaa,
muuta asiaa koskevaa.
Antikoagulanttia
ei lääkelistassa.

Tuo vaiva ainoa-
ei asiaa koskeva-
on nisun tuottama.
...
ROKOTUS VALMIINA.

Muistiin klo 13: 00, 24.11. 2017

(406) Trumaa ja Valojen maan aita

Eräässä unessani

tulin tontille Pyhän Maan.

Se oli neliön laatta,

virtaan rajautui reunaltaan.

Siellä vallitsi ruhtinasperhe,

kuin Sara ja Benjamin,

tai heidän enkelinsä,

heidän hahmossaan kuitenkin.

Oli aurinkoista maassa

ja tunnelma iloinen.

Maa oli valkeutta

ja katselin rajoja sen.

(Niinkuin mökillänikin

rajat tarkistan,

entispolvien merkit,

rajapyykit tunnistan).

Vaan mikä on valojen maassa

rajoille parhaimpaa,

Ympäristöään korkeampana

kohoaa  laatta, Trumaa.

Sitä maata katsellessa

satuin unessa aattelemaan,

että rajalle sopisi juna

rautatietä kulkemaan.

Kellä nyt sitten on uni,

kertokoon unensa,

vaan mitä tekevät oljet

jyvien joukossa.

Muistiin 21.11. 2017

(405) Kuin rankkasade seinää vastaan...

”Kuin rankkasade seinää vastaan

on kiukku väkivaltaisten.” (Jesaja 25: 4).

Siinä lakoo hyvä vilja

kuin olki entinen.

On paholainen seulomassa

seurakuntia,

niinkuin seuloo peltomiehet

pellon nisuja. (Luukas 22: 31,32)

Vaan Jumala on linna, turva

vähäväkisten,

suoja rankkasateelta

joukolle heikkojen. (Jesaja 25. 4)

Muukalaisten melu maasta

vaipui, vaimeni,

laulu väkivaltaisten

tyrehtyi, taukosi.

Niinkuin helle erämaan

näännyttää planeetan,

niin tyrehdyttää Jumala

melun, väkivallan. (Jesaja 25: 5)

Pelastuksen muuriksi

Jumala asettaa.

Vanhurskas kansa porteistaan

sisälle tulla saa. (Jesaja 26: 1-4)

Kun sukupolven ajankello

hetken raksahtaa,

väkivallan linnoitukset

tomuun katoaa. (Jesaja 26:5)

Jumala kansat ravitsee

omalta vuoreltaan,

ydinrasva, voimaviini

heikot vahvistaa. (Jesaja 25: 6)

Katso, meidän Jumalamme

meidät pelastaa (Jesaja 25: 8)

ja ahdistuksen ajoista

maan rajat laajentaa: (Jesaja 26: 15)

Kyntäjä kyntää kyntöaikaan

ja kylvää ajallaan.

Ei hän aina iät kaiket

äestä vakojaan,

asettaa riviin nisunjyvät,

ohrat omaan paikkaansa,

ja viereen sitten vehnääkin

kolmitahkoista. ( Jes. 28: 23-29).

Sateenkaari kaiken yllä

Aika jatkuu maailman. (Genesis 9: 12)

Kesä, talvi vuorotellen

tulee jatkumaan.

Siis niin kauan kuin

pysyy planeetta,

ei kylväminen lakkaa,

on sadonkorjuuta.

Ei lakkaa vilu, helle,

se hyvin tiedetään,

ei lakkaa kesä, talvi

ei päivä, ei yökään. (Genesis 8: 22)

Ehkä kerran helteellään

Jumalaa vähentää

väkivallan henkeä,

joka viriää.

(Ehkä taivaan planeetat,

moni, jokainen?

oli kerran Eedeniä,

runsasvetinen.

Luojallamme on niin pitkä

iankaikkisuus.

On hetken heinää ihmiskunta,

joka polvi uus.

Väkivallan takia

lie tullut planeettaa

debristä ja tähtiä

ja monta komeettaa).

18.11. 2017

(404) Pihlajanmarjoista

(404) Uni pihlajanmarjoista

Olin unessa vihreillä niityillä,

jo halla oli puraissut heiniä.

Meitä oli niityllä useita

ja treenasimme  juoksua.

Sieltä lähdimme alas laaksoon päin

ja polulla seuraavaa unessa näin.

Jono laaksosta vastaan vaeltaa

jokaisella paljon kannettavaa: 

Isot kimput pihlajanmarjoja

sylin täysi määrä on kaikilla.

Jono on pitkä, tusinoittain.

Hiljainen vaellus ohittaa vain.

Mikä idea? Minäkin haluan

pihlajanmarjaa koko kapan,

sillä siitä saa hyvää hilloa,

vitamiinia talven varalta. 

Alan katsoa puita vierellä,

on granaattiomenaa yhdessä.

Kolme granaattiomenaa aluksi

asetin selkäreppuuni. 

Jatkoimme alas laaksoon päin.

Metsän sammaleisen  siellä näin

Ei yhtäkään  marjaista pihlajaa.

Mistä tulivat kantaen satoa?

...(Joku sammalikossa ammuskeli,
kai jotakin siellä metsästeli,
Hei, varo meitä, poimimme marjoja,
ja sienetkin  voisivat kelvata!)...
 

Olen minäkin pihlajanmarjoja

kerran kerännyt talven varalta.

Oli silloin aika vaikea,

ja niukasti ruokaan varoja.

Tänä aamuna granaattiomenaa

aamiaiseksi söin - ja pohdituttaa.
 On pihlajanmarja arvokasta,
Myös heijastus ajasta vaikeasta.

Muistiin 15.11.2017

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/112891-aliarvostettua-superruokaa-miten-pihlajanmarjoja-kannattaisi-sailoa-ja-kayttaa