söndag 26 mars 2017

(348) Aikajanamme


Ihmiskunnan ajat punotaan
Sanan tapahtumiin, Jumalaan-
Hän OLI , ON ja ON TULEVA.
On onnellinen, ken on uskossa.

Kun tähtiaika jotain osoitti,
enkeli Marialle sanan ilmoitti
ja tähdet sitten myöskin myöhemmin
kuluillansa antoivat ajan merkin.
Tähdet ovat alkumateriaa,
Luojaa tottelevat kukin radallaan.

On A ja O myös ihmiskunnalla.
Alfa, Alku, ja lopputapahtuma.
Ja tähän janaan Luoja, Jumala,
punoi itse oman Poikansa.
Kiinnitti sitten katseellansa
aikansa ihmisaikaan oman Poikansa
Äiti Mariaisen huomassa,
Isä Joosefin varjeluksessa,
sillä pimeys ja synkkyys maailman
oli jo kauhistava jälleen päällä maan.
Vaan Pyhän Kansan perheen varjelemana
Jumala kasvatti näin oman Poikansa
opettamaan valon aakkoset,
hyvyyden, täydelliset valkeudet.

Ja taivas omat kellot tarkisti
kun Jeesus kulki, Maassa vaelsi,
valitsi apostolit kansasta,
opettaen Sanan valkeutta,
jotta kerran pimeys kaikkoaa
ja koko maa ylistää Jumalaa.
Ja tekee tahtonsakin mielellään
Hengen hyvyys, rakkaus syömmessään.

Ehkä siten, sinä aikana,
armonaikaa lisää Jumala
ja vielä nousee sukupolvia
tottelemaan Herran tahtoa.

26.3. 2017

torsdag 9 mars 2017

(346) Niilin Krokotiili


Mistä Niilin krokotiili tuli uuniini?
Ehkä siitä, että tänään
paastoo Esteri,
Niinkuin vuodet tuhannet 
olisi sekuntin
niin myös nousee unissakin
arkosaurikin.

Kulki jossain kaupungissa,
lisko perässä,
maha täynnä jäseniä
jostain läjästä.

Kulki niin kuin kotikoira,
seuraa kannoilla,
Ehkä luuli olevansa
hyvin hurmaava.

Juoksen hikihatussa
kai monet korttelit,
aina tulee perässä
kuin perheen lemmikit.

Suljen monta oveakin
kädet täristen,
vaan se kynnysraostakin
avaa kokaisen.

Otsa hikipinnassa
jo herään aamulla.
Pohdin tätä untanikin
Wiki-haulla:

Krokotiili arkosauri
muinaisaikainen,
käärmeen suvun haaroista
jo varhain eroten.

Linnutkin on sukuna
jo läheisempiä,
Siipensä kun menetti
sai selkälevyjä.

-- Katson sitten almanakan
ikiaikaisen,
Adarkuuta yhdestoista
päivämäärä sen.

Vuotta mennyt  Aadamista
viisituhatta,
seitsemänkymmentä  seitsemän
ja  seitsemää: satoja.   (5777)

Ja  Kuningatar Esteri
Persian  hovissa
kolme päivää paastosi
Mordekain aikana.                         (Esterin kirja  4:15-17)

SIIS, krokotiili hebreaksi
Leviatan on ,
se Jobin kirjan kuningas
luonnon, peloton.                           (Job. 41)




 

(345) Ihmiskuntaolio - eileeni?

Kun meidän Luojamme meidät loi,
Hän kirkasta vettä ja puutarhan soi
ja runsaan ja kauniin maailman,
joka ihmislapselle riittoisan.
Ja mitä Hän toivoi luodessaan:
että kasvetaan uuteen maailmaan,
jossa ei ole ollenkaan kuolemaa,
jossa rauha alati vallita saa
ja kirkkaat vedet on kaikilla.
Ei ole polttavaa janoa,
ei näänny vanhus, ei lapsikaan
kolkkouteen kuivan erämaan.

Vaan mitä tekikin ihminen?
Sekoitti juurekset katkeruuden
ja vihan kähyä sydämestään
tappavaan liemeen iljettävään
vain tuhotaksensa toisia
ilman sääliä, julmasti, armotta.

Onko enemmän myrkkyä kansoilla
kuin juomavesiä kaivoissa?
Onko enemmän tahtoa tuhota,
tappaa, köyhdyttää, turmella?

Mikä on tuo olio, olento,
ihmiskunnan jäänne ja raunio,
joka ei enää vesilasillista
suo janoaville palkkiotta?

Mikä olio on ihmiskunnassa,
rudimentti, kansojen tuhooja?
Uskon ja toivon ja elämän
se olio näyttää hylkäävän.
Eileeni syvyyden kaivosta,
pölypilvenä noussut ja piinaava.

Jumalan pyhät uskovat
ahdistuvat ja kauhistuvat:
Onko jo näin pian lopussa
se ihana valon armonaika?
Joko alkaa ne viimeiset pasuunat?
Joko taivaasta maljat ne vuotavat?

Henki seurakuntia herättelee.
Kuolemaisillaan moni vain huokailee.
Horros synkkä ja kolkko kun lamaa maan.
Uskovat rukoilkoot kammioissaan!


9.3. 2017